Lajivalmentajalta

Arkisto

2014



El Capitan

Tällä sivulla lajivalmentajan ajatuksia ja tekemisiä sekä ajankohtaisten asioiden kommentoimista. Toivottavasti sopivan rennolla otteella. Päivityksiä tilanteiden ja ns. runosuonen mukaan.

31.12.

Nyt voisi olla kahdeksas vuosi peräkkäin, kun El Capitan kirjoittaa viiltävää tekstiä vuoden viimeisenä päivänä tilittäen tuntoja ja mielikuvia menneestä kilpakävelyvuodesta. Tarkempi tarkastelu kuitenkin paljastaa, että parina ensimmäisenä vuonna tekstit loppuivat viimeistään jouluun eikä muulloinkaan viimeisen tekstin aika ole aina ollut vuoden viimeinen. Mutta nyt on, kuten on ollut parina viime vuotena.

Tämä vuosi oli arvokisojen vuosi. Etenkin junioreiden sarjoissa oli kisoja joka ikäluokalle. Vanhin juniorisarja, jossa parhaat ovat jo täysin aikuistasoa, eli alle 23 -vuotiaat kisasivat EM-titteleistä Tampereella, alle 20 -vuotiaat Rietissä ja nuorin juniorisarja Donetskissa. MM-kisat Moskovassa oli toki pääkilpailu suomalaisellekin yleisurheilulle, Ruotsi-ottelua tässä samalla aavistuksen verran väheksyen. Kaikissa edellä luetelluissa arvokilpailuissa oli suomalaisedustusta kilpakävelyssä! Tampereella kolme, Rietissä kolme, Donetskissa yksi ja Moskovassa kolme - yhteensä yhdeksän eri urheilijaa! Tätä lievää positiivisuuden ja kannustavan ilmapiirin tuulahdusta voi toki vanhan kansakoulun opettajan tavoin ("miten tuonkin innon tappaisi...") pyrkiä vähättelemään ja kiinnittämään huomiota menestykseen tai eroon kärkeen. Yhdeksän arvokisatasoista urheilijaa pitää sisällään sellaisen menestyspotentiaalin, että se on syytä nähdä, tunnustaa ja kannustaa urheilijoita valitsemallaan tiellä.

Maailmassa on kosolti parempia kilpakävelymaita kuin Suomi, mutta emme missään mielessä ole rupusakkia tässäkään mielessä. Vaikkapa Ruotsilla on tällä hetkellä jopa hämmästyttävän kova miesten kolmikko ja hyvää taustatukea naisissa yhden urheilijan ja nuorissa tytöissä yhden urheilijan voimin. Loppusyksyn tulokset nostivat Ruotsin jopa Suomen edelle mitattaessa kolmen parhaan miesurheilijan tasoa. Silti Ruotsi sai edellä mainittuihin arvokisoihin ainoastaan neljä eri urheilijaa, joista yksi selkeästi helpommalla kisarajalla. Ollaan siis realistisia paitsi menestyksen, myös saavutetun tason suhteen. Oliko se Väyrynen joka sanoi, että huonomminkin olisi voinut mennä. Olen aina pitänyt Pavea viisaana miehenä.

Vuoden mittaan kertyi erilaisia valmentajakoulutustilaisuuksia miltei kymmenen, joista ensikertaisuudessaan mieleen jäi valmentajatutkinnon vajaan neljän tunnin kilpakävelyosio. No, ehkä tähän vaikuttaa sekin, että koulutus oli joulukuussa ja näin hyvin vielä muistissa. Nuorisovalmentajatutkinnot ovat aina mielenkiintoisia tilaisuuksia, joissa mukana on paitsi kokeneita seuravalmentajia, myös eri alueiden asiantuntijoita, josta seuraa joskus hyvinkin oivallista keskustelua, myös kilpakävelystä. Muutaman kerran on kilpakävelykouluttajalle sisällytetty ohjelmaan myös nuoren urheiijan lihashuolto, jossa on päästy hyvinkin hedelmälliseen opetustilanteeseen - siis sellaiseen, jossa oppijat oikeasti oppivat ja opettaja ohjaa tapahtumia taustalla. OMT -tyyppinen ajattelu leviää tälläkin tavalla ja samalla on toki todettava, että kilpakävely saa vuosittain lukuisia kurssitettuja valmentajia, jotka ainakin kurssilla ollessaan tuntuva aidosti ajattelevan kilpakävelyä omassa seurassaan, miten tuoda lajia esille, miten harjoittaa lajia, miten tunnistaa lahjakkuuksia ym.

Tässä olen toistuvasti tuonut esille noin kolmea näkökulmaa: VIS, LeKi ja Tapiot. Kaikki hyviä kilpakävelyseuroja, joiden tavasta toimia olen matalimman kynnyksen esimerkkinä tuonut esille VIS:n mallia, jossa kilpakävely on mukana alku- ja loppuverryttelyissä ja kaikki tekevät myös kilpakävelyn harjoitteita ja kaikki opettelevat kilpakävelyn perustekniikan. Vähän kerrallaan ja pieniä osioita upoteltuina muun harjoittelun oheen. Kilpakävelyn harrastajamäärien nousu vaatii monen seuran valmentajien heräämistä kilpakävelyn tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseen.

Yleisurheilu on juoksemista, kävelemistä, hyppäämistä ja heittämistä. Tältä pohjalta.

Yhteistyö Kihun kanssa on päässyt hienoon lentovaiheeseen, jossa käytettävissä on työkaluja urheilijoiden kehittämiseksi yhä paremmiksi lajinsa edustajiksi. Myös kansainvälinen yhteistyö on tässä yhteydessä hyvä tuoda esille, sillä ilman sitä olisi käsityksemme monestakin nyt mitattavissa olevista asioista vielä ns. vaiheessa tai arvailun varassa. Nyt tiedetään mitä mitataan ja miten mittaukset hyödynnetään.

Leiritykset keskittyvät kotimaassa alueleirityksiin, joita on harjoituskauden aikana yhteensä neljä. NEM -ryhmä ym. leireilee kotimaassa em. Kihun leirien merkeissä. Ulkomaan leirit pyörivät normaalisti, tosin ilman Etelä-Afrikka maustetta tällä kertaa.

Tulevan vuoden tavoitteista EM-kisat nousevat kärkeen. Euroopan taso arvokisoissa on myös kilpakävelyssä hyvä porras ponnistaa arvokisatasolle. Viime vuosina urheilijamäärä on ollut 2-3, nyt on mahdollisuuksia päästä suurempaan urheilijajoukkoon. Nuorten arvokisoina toimii MM-kisat, joiden sijaintipaikka USA:ssa nostaa kuluja korkeaksi. Tämä taas vaikuttaa omavastuuosuuden suuruuteen ja myös joukkueen kokoon pienentävästi. Mahdollisuuksia on silti saada tähänkin arvokisaan suomalaisedustusta. Kilpakävelyn maailmancup järjestetään valmennuksellisesti hankala ajankohtana ja maantieteellisesti hankalassa paikassa eli Kiinassa toukokuun alussa. Tällä kertaa tämä kisa jää Suomelta väliin ja palataan asiaan kahden vuoden kuluttua Venäjällä, jonne matkustaminen ei vaadi vastaavia sopeutumisia kuin Kiina.

Tältä pohjalta vaihdetaan vuotta ja vuoden lopulla pähkäillään Suomen EM-kisamenestyksen taustoja. Hyvää uutta vuotta!

26.8.

Nuorimmaisten Sm-kävelyt tuovat esiin uusia lajiin ehkä nousevia suuruuksia tai kenties lajiin sitoutuneita harrastajia. Menemättä nimiin voi Orimattilasta todeta, että hyviä aihioita löytyy. Niin pitääkin, koskapa määrällä ei perinteisesti korvata laatua. Teknisesti saattoi miltei kautta linjan todeta väsymyksen mukanaan tuomia muutoksia, joita ovat suuremmat pysty- , ja jarruvoimat, pidentynyt askelkontakti ja monesti myös pidentynyt lentovaihe. Tästä huolimatta Orimattilan kisoista löytyy potentiaalisia tulevaisuuden tekijöitä, kun muistetaan edelleen vaikkapa esimerkki kolmen vuoden takaisesta El C:n kirjoituksesta samaan aihepiiriin liittyen. Kiinnostuneimmat kaivavat arkistosta esiin vuoden 2010 ja sieltä päivämäärän 24.8. Täyttä totta edelleenkin.

Kilpailuissa pitää kaikkien paikalla olijoiden muistaa roolinsa ja huolehtia työrauhan säilyminen kaikille tilanteeseen osallistuville. Urheilijan pitää keskittyä urheilemiseensa, tuomarin sääntöjentarkkailuun ja valmentajan valmentamiseen. Ulkopuoliset eivät saa kommentoida tuomareiden työskentelyä tai jos näin tekevät, tulevat samalla paljastaneeksi tietämättömyytensä tuomaritoiminnan syvintä olemusta kohtaan. Tuomarit toimivat itsenäisesti eivätkä ota vaikutteita toimiinsa keneltäkään, eivät varsinkaan kisan aikana.

Orimattilassa käytiin tiukka loppukirikamppailu poikien kolmosella eikä maalissa eroa saatu kymmenystä enempää kolmelle parhaalle. Takasuoralta ei El C:n kantti riitä millään kommentoimaan etusuoran tilanteita, vaan tuomaritoiminnan kultaisia sääntöjä kunnioittaen luotto tuomareihin on luja. Loppukireihin ei pitäisi kuitenkaan kävelykilpailun taktiikkaa koskaan rakentaa, koska kuten me kaikki hyvin tiedämme, nousee vauhdin kasvaessa myös lentoaika ja näin tapahtuu erityisesti väsyneenä. Loppukiri pitää aloittaa ennen viimeisen kierroksen alkamista.

Turussa sekä 17-vuotiaat pojat että 16-vuotiaat tytöt tekivät hyvävauhtisen kilpailun, jossa kolmen kärki oli kohtuullisen lähellä toisiaan. Tämä on juuri sitä terävää kärkeä, johon Suomen kilpakävely on vuosien saatossa saanut tai joutunut nojaamaan. Kehittymispotentiaalin itse kunkin urheilijan kohdalla tietää urheilija ja valmentaja parhaiten arvioidessaan harjoittelun kokonaisuutta sekä kokonaismäärän että lajiharjoittelun suhteen. Vuosien saatossa vastaan on tullut urheilijoita, joiden lajiharjoitusmäärät ovat olleet jo kohtuullisen suuria nuorella iällä ja sitten niitä, joilla lajiharjoittelussa on vielä paljon kiristettävää ja uuden opetteluakin. Ettei asia vaivaisi liikaa, niin paljastettakoon tässä niminä nyt tuosta jälkimmäisestä porukasta vaikkapa Jarkko Kinnunen, Heikki Kukkonen, Elmo Koivunen ja Markus Kyrölä. Nämäkin vain esimerkkeinä.

14.8.

Moskovassa saatiin kävelyt käveltyä ja on aika ns. vetää yhteen asioita, kuten ne tähän näkökulmaan näyttäytyvät. Ensinnäkin on syytä todeta, että tällä kertaa oli allekirjoittaneelta erinomaisen onnistunut valinta jäädä käynnistämään uuden koulun toimintaa, koskapa hyvin vähän on näinä päivinä ehtinyt kuulostella, saati keskittyä Moskovan tilanteisiin. Etänä toimien hommasta olisi kärsinyt kaikki.

Kisoissa Venäjän menestys oli lopulta jopa yllättävänkin hyvää, ottaen huomioon kisoista poisjääneiden urheilijoiden taso. Naisissa Venäjä pystyy toki paikkaamaan vaikka useammankin kärkiurheilijan aukon, mutta varsinkin 50km:n jääminen vain kahteen osallistujaan ja silti mitali siltäkin matkalta on hieman yllättävää. Ivanovin mestaruus 20km:llä oli yllätys, joka povaa muutaman vuoden "hallinta-aikaa" tällä matkalla. Vielä nuorten kisoissa nähty hieman turhankin laaja askel on virittynyt tehokkaaksi pikamatkan mestaruuteen vieväksi tekniikaksi, jota voi jo rinnastaa aiemmin kovempaa kulkeneeseen Barrondoon. Ivanov on ottanut opiksi nuorten kisoista ja analysoinut tappioon johtaneita syitä. Askeleen pitkä kontakti on tämän seurauksena lyhentynyt ja vauhti kasvanut.

Etelä-Amerikkalaisten rynnistys jäi näissä kisoissa vaisummaksi kuin olisi voinut kuvitella ja Kiinakaan ei aivan viimevuotiseen vauhtiin saanut urheilijoitaan. Tuntuu, että Venäjä on ainut maa, joka pystyy vuodesta toiseen tuottamaan urheilijoita arvokisojen kärkisijoille ja tarvittaessa korvaamaan kärjestä tippuvat seuraavalla "kentällisellä".

Tseboksaryn EC ja Saranskin MC totuttivat huikeaan yleisömäärään ja käsittämättömään omien kannustukseen reitin varrella. Moskovassa ei vastaavaa väenpaljoutta näkynyt. Lieneekö niin, että Venäjällä kilpakävely on Mordvan laji ja muualla yleisö ei löydä kilpailupaikoille, olkoon vaikka MM-kisat?

Veikkauksia tai arvioita kilpailujen tilanteista tuli tehtyä kaksi ja nekin ihan vain itselle ja ns. urheilumielellä. Annen kisan alla katsastelin lähtölistaa, josta nappasin pois ne urheilijat, jotka eivät pääse maaliin ja laskin ne, jotka jäävät Annen taakse. Lopputulokseksi sain Annelle sijan 46. Totuus oli 47. 50km:n kisan alla hahmottelin kisan yllättäjää. Päädyin Ukrainan Hlavaniin, joka teki keväällä Dudincessa vaikutuksen erinomaisen taloudellisella tekniikallaan. Tästä päättelin, että kuten Dudincessa, myös Moskovassa Hlavan säästää eniten energiaa loppukilometreille ja viimeinen kymppi tulee lujaa. Lopussa ukrainalainen nousi neljänneksi vain muutaman kymmenen metrin päähän pronssimitalista. Joskus tulee pro-fiilis, nyt oli tämän vuoden hetki, mutta onneksi se meni jo ohi.

Suomalaiset Anne, Jarkko ja Aku kilpailivat hieman kahtiajakoisissa tunnelmissa. Anne teki normaalin vaihteluvälin ylälaidalle kipuavan suorituksen, joskin itsensä ylittäminen jäi kokematta. Paahtavissa olosuhteissa vain minuutin päähän ennätyksestä on selkeästi plusmerkkinen tulos. Se, että sijoitus painuu pitkälti yli 40 on sitten kokonaan toinen juttu.

Jarkko ja Aku suoriutuivat maaliin ja varsinkin Jarkon kohdalla on tällä kertaa otsassa ryppyjä. Olisiko niin, että tunnetusti hitaasti reagoivalle termostaatille sopeutuminen Suomen kesäisistä keleistä Moskovan jopa tai miltei trooppiseen ilmastoon ei ehtinyt tapahtua? Akun suhteen kova kilpailurupeama Dublin-Tampere-Vaasa selittää lopun ongelmia suurelta osin. Loppu jäänee samoille termostaattiosastoille, joiden suhteen Aku on aivan yhtä hitaalla kuin Jarkko ja toisaalta nuoren miehen vielä vähäiselle 50km:n erikoisharjoittelulle. Kunniakkaasti maaliin ja kokemusta rikkaampana eteenpäin.

TV-lähetyksiä ei ole ehtinyt juurikaan seurata, oikeastaan vain 50km:n alkutohinoissa saattoi hetken viivähtää ruudun ääressä. Ja mitä sieltä tulikaan! Asiantuntija Lehtimäki toitotti totuutena täyttä potaskaa eli että vauhdin kasvaessa lentoaika pienenee! Voi hyvää päivää! 60 ms:kin siellä vilahti ja muuta epämääräistä. Mistä lie muropaketista tietonsa ammentanut. Eikö hyvänen aika tämä nyt mene perille, että KIHU ja Leeds ja De Angelis et al ovat tätäkin hommaa mitanneet, eikä lentoajan pienenemiselle vauhdin kasvaessa löydy minkäänlaista tutkimukseen perustuvaa perustetta. Tuli siinä hetki paasattua vastaanottimelle totuuksia, kun kansalle tarjotaan totuutena myyttejä.

Lentoaika kasvaa jokaisella kilpakävelijällä, kun vauhti kasvaa. 40 millisekuntia (4 sadasosaa) on todettu kriittiseksi raja-arvoksi säännöt täyttävää lentoaikaa määriteltäessä. Joko tämä nyt menisi kaikille perille?

4.8.

Nuorten arvokisat tulivat käydyiksi, Kalevan kisat olivat Vaasassa ja Moskovan MM-kisat lähestyvät, siinä uutisaiheitamme tänään.

Nuorten arvokisoja oli tänä vuonna kalenterissa kolmessa ikäluokassa, jotka kaikki käytiin myös suomalaisella kisaedustuksella. Vaikka kesäkuun puolessa välissä jo tuli hehkutetuksi nuorten määrää arvokisoissa niin hehkutetaan vielä vähän lisää. Kyllä maailmaan hehkutusta mahtuu. Seitsemän eri urheilijaa nuorten arvokisoissa on hieno kokonaismäärä, joka antaa rohkaisevaa viestiä lajin tulevaisuuteen myös aikuisten tulevaisuuden arvokisoissa. Ja voihan sitä tietenkin samoilla lämpimillä vaikka vain viileästi todeta, että noin 27% MM-kisojen suomalaisista urheilijoista on kilpakävelijöitä..

Henrikan 10.sija U18 -kisoissa Donetskissa antaa hyvää ennakko-odotusta tulevalle aikuisurheilijan uralle. Jarkkokin oli aikanaan kymmenes samoissa kisoissa, noin esimerkinomaisesti todeten. Erika osallistui Rietin alle 20-vuotiaiden kisoihin ja jo kisarajan alitus osoittaa mahdollisuuksia olevan olemassa tulevina vuosina. Markus ja Elmo selvittivät tiensä myös Rietiin ja samat ajatukset seuraavat tässä kohtaa myös heitä. Kun on arvokisatasolla nuorissa, on se ilman muuta mahdollista myös aikuisten sarjassa. Näin on ollut ennen ja näin on ollut myös sellaisten urheilijoiden kohdalla, joilla jostakin syystä nuorten arvokisarajat ovat jääneet saavuttamatta. Ehkä paras esimerkki tästä on on Marja Quick (os.Penttinen), joka ei koskaan selvittänyt yhtään nuorten arvokisojen osallistumisrajaa, mutta luukutti aikuisiällä tuloksen 1.33 ja osia 20km:n kävelyssä. Annekaan ei ole ollut mukana missään nuorten arvokisoissa, mutta nyt on takana jo yhdet olympialaiset ja kohta ensimmäiset maailmanmestaruuskisat!

Toisin sanoen nuorten arvokisat, niihin pääseminen tai niissä menestyminen ei ole haitaksi, mutta myöhemminkin ehtii. Toisaalta terävin kärki kyllä on mukana kärkitaistoissa jo nuortenkin kisoissa, josta kotimaisena esimerkkinä olkoon Aku Partanen, joka 2009 saavutti pronssin EC:n kympin kävelyssä nuorten sarjassa.

Alle 23-vuotiaiden kisat on jo tasoltaan miltei aikuisten mestaruuskisa, jossa tuloksetkin ovat monessa lajissa aikuistenkin sarjassa kovaa valuuttaa. Aleksi on hyvässä kehitysvauhdissa, vaikka Tampereella matka jäikin kesken, Aku raamittaa oman menestystarinansa kehyksiä osallistumalla myös nuorten kisoihin ja Elisa todistaa kehittymisen olevan mahdollista useamman vuoden taantumisen tai paikallaan pysymisen tai vaivojen keskellä elämisen jälkeen. Erinomainen esimerkki kaikille niille, joiden mielestä vastoinkäymisiä on eteen kertynyt liikaakin. Ne on mahdollista ylittää ja ohittaa.

Moskovan MM-kisoihin lähtee kolme kilpakävelijää. Kolme ei sinänsä kuulosta mitenkään erityisen isolta luvulta, kun yhdeksän on maksimimäärä (kolme kaikkiin kilpailuihin). Suomen joukkueen kokoon nähden (11 urheilijaa) kolme on paljon. A-rajat mitoitetaan tilastojen mukaan pyrkimyksenä saada sopiva määrä urheilijoita lähtöviivalle. B-rajallakin ollaan mukana, joskin Suomessa se tarkoittaa kaikkia muita lajeja paitsi kilpakävelyä. Maantielajien ominaispiirre on se, että reitille mahtuu huomattavasti enemmän osallistujia aikataulun kärsimättä kuin kenttälajeihin. Tästä johtuen B-rajat ovat "helpompia" kuin stadionilla käytävissä lajeissa. A-rajat sen sijaan ovat kovia ja niiden rikkojien suhteen ei voi puhua muista kuin selkeästi arvokisatasoisita urheilijoista. Kilpakävelyssä Suomen joukkueeseen valitaan vain A-rajan alittaneita urheilijoita.

Annen kisa on 13.8. aamupäivällä, Jarkko ja Aku starttaavat seuraavan päivän aamuna omalle matkalleen. Tällä kertaa ElC:n paikka on kotikatsomossa ja tarkemmin määritellen uuden koulurakennuksen käyttöönotossa. Kulttuurishokki on selkeästi odottamassa kulunvalvonnan, kosketustaulujen, ipadien, yhdistelmäkoneiden yms. muodossa. Tämäkin silti kestetään.

11.7.

Tampereella kisailtiin alle 22-vuotiaiden EM-kisat. Mukaan kisarajat alittaneena saatiin kolme urheilijaa, joka on määränä ikäluokan kaikki urheilijat huomioiden paljon. Jopa yli 50%. Mutta asiaan.

Laukontori tarjosi keskeisen tapahtumaympäristön EM-kisat avanneelle kilpakävelylle. Naisten kilpailu oli vuorossa ensimmäisenä ja mukana Elisa Neuvonen, urheilija, jota vuosi sitten ei edustustehtäviin olisi ehdottanut kukaan. Paitsi ehkä Elisa itse.

Melko pian venäläiset alkoivat tahdittaa matkaa vauhdin asettuessa hieman päälle 4.30/km. Taaempana Elisa käytti kilometrin kierrokseen n. 5.15.

Puolimatkan tienoilla Elisan vauhtia hidasti jalkojen toimimattomuus, joka kuitenkin helpotti muutaman kilometrin jälkeen ja vauhti parani saman tien 15 sekuntia kilometriä kohden. Loppumatka tuli vauhdikkaasti, kun viimeiseen kahteen kilometriin aikaa kului vain hieman päälle 10 minuutin.

Mitalikolmikko löytyi Venäjältä, Ukrainasta ja Italiasta kaikkien pystyessä alle 1.31 loppuaikaan. Elisa pystyi parantaman ennätystään parisen minuuttia ja sijoittui 15.

Miesten 20km oli etukäteen asetelmassa venäläiset vastaan Pohle. Akun 50km vajaa kaksi viikkoa aiemmin asetti realismin päällimmäiseksi ennakko-odotukseksi. "Ripeät alkuaskeleet eivät kostaudu", totesi A. Valste aikoinaan ja tältä pohjalta lähti Aku matkaan. Ensimmäinen kilometri ei kuitenkaan ollut 4.25 -vauhtia kovempaa, joten mistään yltiöpäisestä hurjastelusta ei ollut kysymys. Pääjoukko lähti hieman rauhallisemmin ja Pohle ampaisi kohta kärkeen.

Aleksi pysyi hyvin pääjoukon tuntumassa puolimatkaan asti, jonka jälkeen oli hieman annettava periksi ja samalla tekninen tasokin heikkeni sen verran, että varoitustili täyttyi.

Venäläiskaksikko oli lopulta selkeän ylivoimainen ja jätti kolmanneksi sinnitellyttä Pohlea reilusti. Italian Stano ei olisi tarvinnut kuin ehkä 500m saavuttaakseen pronssitilan, mutta maali pelasti pronssin Saksaan. Aku oli kisassa 14. ja jo kisan aikana tehdyn loppuverryttelyn jälkeen maalialueella oli vastassa karvainen ystävä eli chihuahua Gigi. Hoidettuaan ensin henkilökohtaisen hygieniansa kuntoon kyseinen Gigi päätti tehdä isännälleen saman tempun. Tässä ollaan jo rauhoituttu pahimmasta jälleennäkemisen riemusta.

Asics esiintyi laajemmin nyt ensimmäistä kertaa maajoukkueen vaatettajana ja täytyy todeta laadun parantuneen selkeästi aikaisempaan verrattuna. Kilpailuasukin vaikutti nyt vaatekappaleelta, eikä ihoon liimautuneelta paperilta!

6.7.

Kilpakävely. Karnevaalit. Kauhava. Siinä kolme kovaa koolla alkavaa sanaa. Kouluttaja on neljäs karnevaaleista mieleen tuleva k-alkuinen sana, joka samalla on erittäin merkittävä tekijä siihen, koetaanko tapahtuma hyväksi vaiko eikö. Nyt ei koettu hyväksi - vaan erinomaiseksi! Kun kouluttajat osaavaat hommansa, ei karnevaalirehtorin tarvitse aikaa ja energiaa suunnata koulutuksen sisältöjen kertaamiseen tai keskeisten teemojen teroittamiseen, saati käytännön toteutuksen kyttäämiseen. Nyt on kasassa sellainen kouluttajatiimi, että hyvää päivää!

Torstaina käytiin kisat ja perjantaina päästiin kiinni harjoituksiin. Karoliina Kaasalainen toi koko joukon uusia tuulahduksia lihaskuntoharjoitteluun aamupäivän harjoituksessaan ja iltapäivällä jalostettiin lajivoimaa ja samalla jo vähän tekniikkaakin.

Lauantai alkoi perinteisellä videotarkastelulla, joka perinteisesti meni hieman pitkäksi. Tekniikkaharjoituksessa painottuivat kilpakävelytekniikan perusasiat: vartalon ojentautunut asento, lonkan ojentuminen askeleen loppuvaiheessa, kohtuullisen kova rytmi ja yleinen rentous. Toiminnallisella luennolla Mikaela esitteli mm. miten Kaniskina kävelee. Täydestä meni.

Tekniikkaklinikoille on löytynyt pohjoisen pallonpuoliskon paras toimintatapa: tekniikkaklinikka - jatkoklinikka - soveltava harjoite. Niin perjantai kuin lauantaikin päättyi ohjelmallisesti yhteiseen venyttelyyn.

Sunnuntaina 1000m on sekin vakiinnuttanut paikkansa hyvänä opitun soveltamispaikkana, josta on sitten hyvä jatkaa ELMO-harjoituksen pariin. Kokonaisuus on erittäin toimiva, mutta toki mietittävääkin aina jää.

Osallistujamäärä notkahti muutamalla viime vuoteen nähden, mutta tämä oli toisaalta hieman odotettuakin. Syitä löytyy ainakin kallistuneesta hinnasta, poistuneista ilmaispaikoista ja siitä, että kaikki karnevaalit olivat nyt samaan aikaan. Silti vähennystä tuli vain muutama, jota voi pitää siedettävänä. Viime vuonna ajatuksena ollut 50x1000m jäi näin ollen odottamaan kenties ensi vuotta. Toteutus vaatii riittävästi karnevaalikoululaisia.

Ruotsalaisten mukanaolo on erittäin positiivista ja kannatettavaa. Ensi vuodelle pitää muistaa markkinoida tapahtumaa Ruotsiin laajemminkin ja ottaa mukaan vanhana tuttuna Iso-Britannia, jossa myös tiedetään karnevaalien merkitys erityisesti nuoren urheilijan kehittymisessä. Suomalaisille osallistujille karnevaaleja pitää tuoda esille koulutustapahtumana ja yhteisenä leirinä, jossa jokaiselle tulee jotakin. Tässä suhteessä aikuisurheilijat ovat erityisen mielenkiinnon kohteena. Saattaa olla, että ensi vuodelle pystytään tarjoamaan tässä suhteessa jotakin erityistä, jolla jo juniorisarjat sivuuttaneet urheilijat löytävät tiensä Kauhavalle. Puukoot on tupes!

16.6.

Konnevedellä järjestettiin hyvät maantiekävelyn Sm-kisat. Kilpailualueella oli väljyyttä ja kaikki tarvittava tila löytyi viereisestä koulukeskuksesta, joka nyt tosin tuossa kuvassa jää kuvan ulkopuolelle.

Kympin kisaa lähti vauhdittamaan Parviaiset vahvistettuna Juusolla ja Jerellä. Taika jää tässä kuvassa pahasti Erikan varjoon.

Sarjassamme taidekuvia kilpailun varjolla esitämme version Konnevedeltä, jossa kesäinen kukkaloisto kohtaa auringossa kylpevät kilpailijat. Dudincen versiossa taitavat tytöt olla toisessa järjestyksessä.

Erinäisten yhteensattumien, sairastumisien ym. johdosta osallistujamäärä ei tänäkään vuonna päässyt nousemaan kovinkaan suureksi. Noin 30 kilpailijaa eri sarjoissa on käytännössä kriittisen pieni määrä, joka tarkoittaa joihinkin sarjoihin kohtuuttomankin pientä osallistujajoukkoa. Voi käydä jopa niinkin, että mitalit jäävät kokonaan jakamatta.

Toisaalta asiaa voidaan pohdiskella niinkin, että jos nyt mukana olleet 17-22 -sarjalaiset lasketaan yhteen niin summaksi saadaan 16, joista viisi on tänä vuonna alittanut ikäryhmänsä arvokisojen tulosrajan. Prosentteina se tarkoittaa ~31 eli noin joka kolmas osallistunut oli arvokisatasolla! Tämän lisäksi yksi kisarajan alittanut urheilija kilpaili miesten sarjassa ja yksi ei ollut lähtölistalla ollenkaan. Nuorten arvokisoissa on siis seitsemän eri urheilijaa! Siinä mielessä on aivan sama, onko lähtöviivalla kolme vai kolmekymmentä urheilijaa, kunhan kärki on riittävän kovaa. Ja nyt on!

Antti Kempas lähijoukkoineen tiesivät Konnevedelle tullessaan, että kyseessä on Antin jäähyväiskilpailu. Lähdön tapahduttua ei yleisö eikä kukaan mukaan voinut tietää mitä tuleman pitää.

Antti käveli kärkijoukon mukana kahdeksan kilometriä ja meno näytti hyvältä.

Pian tämän kuvan jälkeen Antti suunnitellusti astui radan sivun ja antoi käytännössäkin tilaa muille. "Ura on loppu" kuulosti melko dramaattiselta, mutta vakuuttavan todelliselta. Vuosia jatkuneet ongelmat ja vaivat niin sanotusti syövät miestä ja kevään vaikeudet olivat viimeinen pisara tässä ketjussa. Reilun kuukauden puntaroinnin jälkeen päätös oli selvä ja julkistaminen tapahtui Konnevedellä.

Kahdet olympialaiset, kolmet MM-kisat ja yhdet EM-kisat käyneen urheilijan hieno ura on takana ja sankari poistuu areenalta.

Ettei tunnelma vaipuisi liian nostalgiseksi tms. niin tähän loppuun pieni kevennys. Mitä Aku mahtaa tuumailla kuvassa?

Voisi olla vaikka näin:"Tiäät sie mite palijo jäi voimaa tänne reitee? Tahot sie nähä? No kato!"

Jarkko voi taustalla vain päivitellä tätä nykynuorten menoa.

Kevennys numero kaksi: Kaikki eivät tuntuneet olevan ylituomarin kanssa samaa mieltä, ainakin jos ylituomarin pääsiteestä voi jotakin päätellä.

No, todellisuudessa mitään päällekarkausta ei kuitenkaan tapahtunut, mutta sen verran kuitenkin, että tuulenpuuska heilautti varoitustaulun ylituomarin päähän ja punainen siirtyi taulusta päälakeen ja sitä kautta poskelle ja paidalle.

Ilmeestäkin voidaan todeta, että onneksi tämän pahemmin ei käynyt ja EA-ryhmä hoiti loput.

9.6.

Jyväskylässä koottiin yhteen kertynyttä tietämystä kilpakävelyn biomekaniikasta. Mittauksia on tehty likimain samasta ajankohdasta lähtien sekä Suomessa ja KIHUssa että myös Iso-Britanniassa ja Leedsissä, molemmissa vuodesta 2006 alkaen. Saatuja tuloksia esiteltiin paikalle päässeille kilpakävelyvalmentajille lauantaina ja kattaus oli erinomaisen onnistunut.

Luennoilla KIHUn biomekaanikko Tapani Keränen kertoili havaintoja mittauksista, joihin on osallistunut 20 eri kilpakävelijää, osa kerran, osa useita kertoja. Vuodesta 2008 alkanut projekti mittasi askelmuuttujia tuorevoimaisena ja väsyneenä. Suorituskykyä mittaavassa testissä selvitettiin mm. suorituksen taloudellisuutta, joka sekin on luonnollisesti yhteydessä biomekaniikkaan.

Brian Hanley keskittyi esityksessään elastisuuden merkitykseen kilpakävelyssä, mutta muitakin näkökulmia tuli esiin lukuisia. Kaikki mitattuja ja tutkittuja eli ns. ”evidence based”.

Juoksumatolla käytettiin SIMI -liikeanalyysiä, jossa saadaan välitön palaute nivelkulmista ym. Systeemi vaikutti hyvinkin käyttökelpoiselta juuri tuon välittömän palautteen takia.

Esa Hynynen valotti vielä palautumisen seurantaan kehiteltyä sykeseurantaan perustuvaa analyysijärjestelmää, jota Jarkko on jo vuosia valmentautumisensa apuna käyttänyt.

Lopun keskusteluissa tuotiin laajalti esiin mittausten jatkamisen tärkeyttä ja hahmoteltiin jo osittain jatkoakin näissä merkeissä. Tarkemmin seuraavassa HUU:ssa ja karnevaaleillakin jutustellaan aiheesta lisää.

23.5.

Ja takaisin alakertaan. Nimittäin hetkeksi on vielä palattava Duubiduun maisemiin ja eilen mainittuun kaarretekniikkaan. Alla on viisi kuvaa, jotka näyttävät miesten 20km:n parhaan kävelijän edesottamuksia kaarteessa, jossa tuomaria ei näy. Tarkkasilmäinen havainnoitsija saattaa huomata jonkinasteista koukkupolvisuutta ja kenties vartalon asennossakin on jotakin korjaamisen varaa. Vai onko tässä kilpakävelyn tulevaisuus? Mestari joka tapauksessa näyttää osaamistaan. Kiitos ja anteeksi.

"Rehellisyys maan perii", sanoo vanha kansa. Mutta taitaa se niinkin olla, että joskus rehellinen jää kakkoseksi. Tai kolmanneksi. Täältä tähän. Ja onnittelut voittajalle...

21.5.

Pääsiäinen oli ja meni eikä kuvapäivityksistä tietoakaan. Tämä on niin tätä. No mutta Euroopan cup tuli kuitenkin käydyksi ja siitä on kuviakin tuloillaan.

Kilometrin lenkki kapealla tiellä ei vaikuttanut hyvältä idealta, mutta kyllä isa tuli siinäkin pidetyksi. Onneksi Dudince on niinkin pieni kylä, että kovin valtavia massoja ei tupsahda yleisöksi. Tämä siis siinä mielessä, että kilpailualue pysyi kuitenkin melko väljänä.

Miesten 50km oli etukäteen ladattu kohtuullisen kovin menestystoivein paitsi yksilöllisesti myös joukkueena. Ensin Matias ja sitten Antti kuitenkin joutuivat toteamaan 50km:n kilpailun tähän kohtaan ns. ei-järkeväksi vaihtoehdoksi. Molemmat ovat kuitenkin jo normaalissa harjoittelussa kiinni. Jarkon mahdollisuuksia kalvoi pitkähkösti sairastettu flunssa tms. Tuli todistetuksi ainakin se, että paitsi nälkä, niin kyllä tautikin kalvaa elinvoimaa. DNF ja aivan järkevä sellainen.

Akun termostaatti on todettu ennenkin vaativan sopeutumista, jota nyt ei ollut mahdollisuutta toteuttaa. Tuloksena epätavallinen uuvahtaminen ja siinäkin ymmärrettävä DNF. Eemelillä oli ennen kisaa myös epävaarmuustekijöitä ilmassa, jotka sitten itse kilpailussa valitettavasti toteutuivat. Terveyteen liittyviä juttuja nämäkin, jolloin DNF on ainut oikea vaihtoehto.

Kirjaimet tuli näin käsitellyiksi ja sitten numeroiden kiehtovaan maailmaan. Juniorimiehet Elmo ja Markus selviytyivät ensimmäisestä kovasta kansainvälisestä kisastaan ongelmitta ja Elmon toteamus lienee lähellä totuutta: "Tässä kelissä ei parempaan pysty."

Anne käveli suhteessa ennätysvauhtiinsa aivan samoille etäisyyksille kuin moni muukin, eli normisuorituksesta voidaan puhua. Erityisesti Annen kaarteenottotaito herätti ihastusta. Harvalla muulla vauhti kiihtyy käännöksessä! Venäjän tehonelikko pystyi miltei samaan.

Vielä Anne suoralla, jossa kaarteessa säilytettyä vauhtia on aina hieman helpompi pitää yllä.

Miesten 20km keräsi eniten osanottajia. Slovakian Matej Toth taisi pukea sanoiksi monen muun toteamuksen, kun haastattelussa kisan jälkeen näytti toteavan, että voittaja Strelkov ei olisi ansainnut voittoa. Toth oli huomnannut saman kuin moni muukin kisaa seurannut eli käännöksissä voittaja hölkkäsi saaden etua huomattavasti paitsi voimantuoton, myös lihaspalautumisen ja vauhdin ylläpitämisen kautta. Pelkän haastattelun perusteella voisi kuvitella, että kateellinen kolmonen siinä purkaa tuntojaan medialle, mutta tässä tapauksessa Matej puhuu asiaa. Ainoastaan yksi tuomari noteerasi toistuvan rikkeen, mutta sehän ei riitä. Valitettavasti kuvaan ei tuota tilanetta tarttunut.

Heikki päätti parinkymmenen kuukauden kilpailutaukonsa ja palasi kentille komeasti. Loppua kohti kiihtyvä vauhti antoi ymmärtää, että reservissä löytyy vielä lisää potkua, kunhan ne kuuluisat palaset loksahtelevat kesän mittaan kohdilleen. Monta palikkaa on jo nyt ihan oikeilla kohdillaan.

Aleksi tunnusti maalissa auliisti lämmön tuntuneen painostavalta ja kellokinhan sen kertoo. Termostaatti jäi talviasentoon tai sitten oli juuri matkalla kohti kesää. Naumburg kuitenkin osoitti todellisen tason, onneksi.

Erika ja Henrika tulivat maaliin tällä kertaa vanhempi siskoksista ensin ja olikin tyytyväinen päivän kisaan. Henrikalla ei osunut aivan se paras päivä, joskaan mistään romahduksestakaan ei voi puhua. Ehkä sellainen normivaihtelun alarajoilla oleva suoritus.

Kameraan tarttui jopa aavistuksen taiteellinen otos.

27.3.

Vaikka kuvapäivityksiä onkin tulossa vasta pääsiäisen tienoilla, niin siitä huolimatta voidaan ainakin säätilasta todeta, että vaihtelevaa on ollut. Suurin pyörtein joka toinen päivä on tullut vettä ja joka toinen päivä melkein.

Jos joku lukijoista sattui luulemaan, että majoitus ElC:llä ja MK:lla olisi jotenkin huonosti järjestetty tai että ei muuten vaan osata pitää paikkoja siistinä, niin ei huolta, kyllä nämä hommat osataan! Tänäänkin siivoja totesi ElC:n petiviritelmää hetken tutkittuaan, että eikö tuo ole ihan ok ja kun varmistus tuli, että ihan ok, niin eikö se todista, että siivojakaan ei pysty parempaan siisteyteen kuin ElC?

Ylihuomenna kotiin ja melko pian perässä tulevat urheilijatkin. Tekemisen meininki lupaa hyvää kilpakävelykesää 2013!

Parinkymmenen vuoden kokemuksen perusteella voin sanoa, että portugalilainen ungefär tokaluokkalainen on huomattavasti äänekkäämpi ihmisyksilö kuin suomalainen vastaava. Junioreiden kv. jalkapalloturnaus on saanut majoittujansa meillekin ja sen kuulee. Pelin jälkeen laulu raikaa ja tunnelma on huipussaan. Toiset pitelevät korviaan. Niin minäkin.

Ja kuvia (ainakin kaksi) lisätään pääsiäisen aikana.

22.3.

Portugalin Monte Gordo on jälleen saanut kunnian toimia suomalaisten kilpakävelijöiden pääjoukon valmistautumispaikkana kohti kesää 2013. Tuore Portugalin mestari Ana ja valmentajansa Paulo tuli kohdatuksi heti tuoreeltaan ja samalle reitille suuntautui matka pienen rupattelutuokion jälkeen. Kelit ovat olleet vaihtelevia, toisin sanoen vettä on tullut auringon pilkistysten lomassa.

Majoitus yhdessä M.Korpelan kanssa on tuottanut ainakin kaksi spontaanireaktiota, toisen esitti M.Löfbacka ja toisen nimettömäksi jäänyt paikallinen siivooja. Edellä mainittu tuli huoneistoon ja ensitöikseen avasi oven parvekkeelle ja sanoi että huh, huh. Siivooja pudisteli päätään ja sanoi ainoan osaamansa ulkomaankielisen repliikin, joka ilmeisesti kuitenkin jotenkin kuvasti päänsisäisiä tunnetiloja toteamalla, että mein gott!

Täältä toistaiseksi tähän.

17.2.

Pitkähkön hiljaisuuden jälkeen (puolitoista kuukautta!) El Capitan jatkaa palstaansa, jonka tekstimäärät vuositasolla ovat vakiintuneet kohtuullisen mittavaan kokonaismäärään. Laadusta ei kannata tässä yhteydessä sanoa mitään.

Talven harjoituskauden lomassa ja ulkomaanleirien puristuksessa käydään Sm-hallikilpailut, jotka hieman valottavat kuluneita harjoitusjaksoja ja varovasti raottavat näkymiä kesän suhteen. Viiltäviin analyyseihin tarvitaan tietoa urheilijakohtaisesti harjoittelusta ja mahdollisista eteen tulleista ongelmista, että totuus voisi tulla esiin. Suuri urheilijamäärä hallikisoissa auttaisi sekin. Hallikisojen tulokset ovat siis aina vain lähtökohta pohdiskeluille.

Erinäisistä syistä johtuen Jyväskylän Sm-halleissa oli yhteensä kymmenen kilpakävelijää, jota voidaan pitää pienehkönä määränä. Ainakin parissa tapauksessa poisjäännin syynä oli sairastuminen ja pari tapausta oli valmennuksellisesti ajatellen aivan järkevästi keskittymässä kilpailemisen sijaan arkiseen harjoitteluun. Toisaalta pitää muistaa, että miesten kisaan ei kymmentä osallistujaa saisi kasaan edes teoriassa.

Portugalin ja Etelä-Afrikan työn hedelmiä osittain nähtiin Jyväskylässä ja osittain sadon tarkempi tarkastelu jää kevään kisoihin. Tarkemmin ajatellen myös Espanjan sato tuli nähtäville (M.Kyrölä pari viikkoa leirillä Espanjan puolella) ja perustellusti voidaan sanoa, että se "Espanjan näyttö" oli parasta A-ryhmää eilisissä kisoissa. Markus osoitti olevansa kovassa iskussa ja kehitys näyttäisi vääjäämättömästi vievän kohti aikuismaista tuloskehitystä. 21.30 on kova tulos 18-vuotiaalle ja kun vielä muistetaan, että lajiharjoituksia on ohjelmassa todella vähän, niin tulevaisuutta rohkenee ennustaa melko helposti: Markus Kyrölä kehittyy jatkossakin ja nousee yhdeksi suomalaisen mieskävelyn tukipilareista tulevina vuosina. Ugh.

Jarkko pystyi hallitusti viemään mestaruuden ja puristi loppuajan alle 20 minuutin. Kymmenen kertaa pidemmän päämatkan harjoittelun lomassa aivan kelpo suoritus. Anne Halkivaha otti omansa naisten matkalla ja vieläpä vakuuttavasti ohittaen kaikki muut kierroksella. 13 minuutin loppuaika viittaa päämatkalla aikaan, joka alkaa vähintään numeroilla yksi, kolme ja viisi. Kolme parasta alle 14 minuutin, jota voidaan pitää osoituksena lupaavasta tulevaisuudesta myös pidemmillä matkoilla.

Hallikisoissa hylkäyksiä tapahtuu ja taas näissäkin kisoissa niitä eniten tapahtui pikamatkoilla. Jyväskylän OKL:n tunnettu ja arvostettu liikunnan didaktikko "nyt meni polvi" Vesa Keskitalo sai moneen kertaan selvittää urheilijoille, että miten se reaktioaika oikein taas menikään. Hienoa aina välillä nähdä tuttuja tv:ssä. Tähän teemaan liittyen samana päivänä oli kurssitapaaminen reilusti reilut 20 vuotta sitten Jyväskylän OKL:ssä opiskelut aloittaneiden kesken Pähviössä eli päärakennuksen kahviossa ja monta tuttua tuli tavatuksi. Semmareiden harjoituksissakin tuli käytyä (yksi kurssikaveri on vakiojäsen) ja hienosti uudet kappaleet tuntuvat jo menevän. Mihin nämä vuodet oikein vierivät?