Tällä sivulla lajivalmentajan ajatuksia ja tekemisiä sekä ajankohtaisten asioiden kommentoimista. Toivottavasti sopivan rennolla otteella. Päivityksiä tilanteiden ja ns. runosuonen mukaan.

23.5.

Ja takaisin alakertaan. Nimittäin hetkeksi on vielä palattava Duubiduun maisemiin ja eilen mainittuun kaarretekniikkaan. Alla on viisi kuvaa, jotka näyttävät miesten 20km:n parhaan kävelijän edesottamuksia kaarteessa, jossa tuomaria ei näy. Tarkkasilmäinen havainnoitsija saattaa huomata jonkinasteista koukkupolvisuutta ja kenties vartalon asennossakin on jotakin korjaamisen varaa. Vai onko tässä kilpakävelyn tulevaisuus? Mestari joka tapauksessa näyttää osaamistaan. Kiitos ja anteeksi.

"Rehellisyys maan perii", sanoo vanha kansa. Mutta taitaa se niinkin olla, että joskus rehellinen jää kakkoseksi. Tai kolmanneksi. Täältä tähän. Ja onnittelut voittajalle...

21.5.

Pääsiäinen oli ja meni eikä kuvapäivityksistä tietoakaan. Tämä on niin tätä. No mutta Euroopan cup tuli kuitenkin käydyksi ja siitä on kuviakin tuloillaan.

Kilometrin lenkki kapealla tiellä ei vaikuttanut hyvältä idealta, mutta kyllä isa tuli siinäkin pidetyksi. Onneksi Dudince on niinkin pieni kylä, että kovin valtavia massoja ei tupsahda yleisöksi. Tämä siis siinä mielessä, että kilpailualue pysyi kuitenkin melko väljänä.

Miesten 50km oli etukäteen ladattu kohtuullisen kovin menestystoivein paitsi yksilöllisesti myös joukkueena. Ensin Matias ja sitten Antti kuitenkin joutuivat toteamaan 50km:n kilpailun tähän kohtaan ns. ei-järkeväksi vaihtoehdoksi. Molemmat ovat kuitenkin jo normaalissa harjoittelussa kiinni. Jarkon mahdollisuuksia kalvoi pitkähkösti sairastettu flunssa tms. Tuli todistetuksi ainakin se, että paitsi nälkä, niin kyllä tautikin kalvaa elinvoimaa. DNF ja aivan järkevä sellainen.

Akun termostaatti on todettu ennenkin vaativan sopeutumista, jota nyt ei ollut mahdollisuutta toteuttaa. Tuloksena epätavallinen uuvahtaminen ja siinäkin ymmärrettävä DNF. Eemelillä oli ennen kisaa myös epävaarmuustekijöitä ilmassa, jotka sitten itse kilpailussa valitettavasti toteutuivat. Terveyteen liittyviä juttuja nämäkin, jolloin DNF on ainut oikea vaihtoehto.

Kirjaimet tuli näin käsitellyiksi ja sitten numeroiden kiehtovaan maailmaan. Juniorimiehet Elmo ja Markus selviytyivät ensimmäisestä kovasta kansainvälisestä kisastaan ongelmitta ja Elmon toteamus lienee lähellä totuutta: "Tässä kelissä ei parempaan pysty."

Anne käveli suhteessa ennätysvauhtiinsa aivan samoille etäisyyksille kuin moni muukin, eli normisuorituksesta voidaan puhua. Erityisesti Annen kaarteenottotaito herätti ihastusta. Harvalla muulla vauhti kiihtyy käännöksessä! Venäjän tehonelikko pystyi miltei samaan.

Vielä Anne suoralla, jossa kaarteessa säilytettyä vauhtia on aina hieman helpompi pitää yllä.

Miesten 20km keräsi eniten osanottajia. Slovakian Matej Toth taisi pukea sanoiksi monen muun toteamuksen, kun haastattelussa kisan jälkeen näytti toteavan, että voittaja Strelkov ei olisi ansainnut voittoa. Toth oli huomnannut saman kuin moni muukin kisaa seurannut eli käännöksissä voittaja hölkkäsi saaden etua huomattavasti paitsi voimantuoton, myös lihaspalautumisen ja vauhdin ylläpitämisen kautta. Pelkän haastattelun perusteella voisi kuvitella, että kateellinen kolmonen siinä purkaa tuntojaan medialle, mutta tässä tapauksessa Matej puhuu asiaa. Ainoastaan yksi tuomari noteerasi toistuvan rikkeen, mutta sehän ei riitä. Valitettavasti kuvaan ei tuota tilanetta tarttunut.

Heikki päätti parinkymmenen kuukauden kilpailutaukonsa ja palasi kentille komeasti. Loppua kohti kiihtyvä vauhti antoi ymmärtää, että reservissä löytyy vielä lisää potkua, kunhan ne kuuluisat palaset loksahtelevat kesän mittaan kohdilleen. Monta palikkaa on jo nyt ihan oikeilla kohdillaan.

Aleksi tunnusti maalissa auliisti lämmön tuntuneen painostavalta ja kellokinhan sen kertoo. Termostaatti jäi talviasentoon tai sitten oli juuri matkalla kohti kesää. Naumburg kuitenkin osoitti todellisen tason, onneksi.

Erika ja Henrika tulivat maaliin tällä kertaa vanhempi siskoksista ensin ja olikin tyytyväinen päivän kisaan. Henrikalla ei osunut aivan se paras päivä, joskaan mistään romahduksestakaan ei voi puhua. Ehkä sellainen normivaihtelun alarajoilla oleva suoritus.

Kameraan tarttui jopa aavistuksen taiteellinen otos.

27.3.

Vaikka kuvapäivityksiä onkin tulossa vasta pääsiäisen tienoilla, niin siitä huolimatta voidaan ainakin säätilasta todeta, että vaihtelevaa on ollut. Suurin pyörtein joka toinen päivä on tullut vettä ja joka toinen päivä melkein.

Jos joku lukijoista sattui luulemaan, että majoitus ElC:llä ja MK:lla olisi jotenkin huonosti järjestetty tai että ei muuten vaan osata pitää paikkoja siistinä, niin ei huolta, kyllä nämä hommat osataan! Tänäänkin siivoja totesi ElC:n petiviritelmää hetken tutkittuaan, että eikö tuo ole ihan ok ja kun varmistus tuli, että ihan ok, niin eikö se todista, että siivojakaan ei pysty parempaan siisteyteen kuin ElC?

Ylihuomenna kotiin ja melko pian perässä tulevat urheilijatkin. Tekemisen meininki lupaa hyvää kilpakävelykesää 2013!

Parinkymmenen vuoden kokemuksen perusteella voin sanoa, että portugalilainen ungefär tokaluokkalainen on huomattavasti äänekkäämpi ihmisyksilö kuin suomalainen vastaava. Junioreiden kv. jalkapalloturnaus on saanut majoittujansa meillekin ja sen kuulee. Pelin jälkeen laulu raikaa ja tunnelma on huipussaan. Toiset pitelevät korviaan. Niin minäkin.

Ja kuvia (ainakin kaksi) lisätään pääsiäisen aikana.

22.3.

Portugalin Monte Gordo on jälleen saanut kunnian toimia suomalaisten kilpakävelijöiden pääjoukon valmistautumispaikkana kohti kesää 2013. Tuore Portugalin mestari Ana ja valmentajansa Paulo tuli kohdatuksi heti tuoreeltaan ja samalle reitille suuntautui matka pienen rupattelutuokion jälkeen. Kelit ovat olleet vaihtelevia, toisin sanoen vettä on tullut auringon pilkistysten lomassa.

Majoitus yhdessä M.Korpelan kanssa on tuottanut ainakin kaksi spontaanireaktiota, toisen esitti M.Löfbacka ja toisen nimettömäksi jäänyt paikallinen siivooja. Edellä mainittu tuli huoneistoon ja ensitöikseen avasi oven parvekkeelle ja sanoi että huh, huh. Siivooja pudisteli päätään ja sanoi ainoan osaamansa ulkomaankielisen repliikin, joka ilmeisesti kuitenkin jotenkin kuvasti päänsisäisiä tunnetiloja toteamalla, että mein gott!

Täältä toistaiseksi tähän.

17.2.

Pitkähkön hiljaisuuden jälkeen (puolitoista kuukautta!) El Capitan jatkaa palstaansa, jonka tekstimäärät vuositasolla ovat vakiintuneet kohtuullisen mittavaan kokonaismäärään. Laadusta ei kannata tässä yhteydessä sanoa mitään.

Talven harjoituskauden lomassa ja ulkomaanleirien puristuksessa käydään Sm-hallikilpailut, jotka hieman valottavat kuluneita harjoitusjaksoja ja varovasti raottavat näkymiä kesän suhteen. Viiltäviin analyyseihin tarvitaan tietoa urheilijakohtaisesti harjoittelusta ja mahdollisista eteen tulleista ongelmista, että totuus voisi tulla esiin. Suuri urheilijamäärä hallikisoissa auttaisi sekin. Hallikisojen tulokset ovat siis aina vain lähtökohta pohdiskeluille.

Erinäisistä syistä johtuen Jyväskylän Sm-halleissa oli yhteensä kymmenen kilpakävelijää, jota voidaan pitää pienehkönä määränä. Ainakin parissa tapauksessa poisjäännin syynä oli sairastuminen ja pari tapausta oli valmennuksellisesti ajatellen aivan järkevästi keskittymässä kilpailemisen sijaan arkiseen harjoitteluun. Toisaalta pitää muistaa, että miesten kisaan ei kymmentä osallistujaa saisi kasaan edes teoriassa.

Portugalin ja Etelä-Afrikan työn hedelmiä osittain nähtiin Jyväskylässä ja osittain sadon tarkempi tarkastelu jää kevään kisoihin. Tarkemmin ajatellen myös Espanjan sato tuli nähtäville (M.Kyrölä pari viikkoa leirillä Espanjan puolella) ja perustellusti voidaan sanoa, että se "Espanjan näyttö" oli parasta A-ryhmää eilisissä kisoissa. Markus osoitti olevansa kovassa iskussa ja kehitys näyttäisi vääjäämättömästi vievän kohti aikuismaista tuloskehitystä. 21.30 on kova tulos 18-vuotiaalle ja kun vielä muistetaan, että lajiharjoituksia on ohjelmassa todella vähän, niin tulevaisuutta rohkenee ennustaa melko helposti: Markus Kyrölä kehittyy jatkossakin ja nousee yhdeksi suomalaisen mieskävelyn tukipilareista tulevina vuosina. Ugh.

Jarkko pystyi hallitusti viemään mestaruuden ja puristi loppuajan alle 20 minuutin. Kymmenen kertaa pidemmän päämatkan harjoittelun lomassa aivan kelpo suoritus. Anne Halkivaha otti omansa naisten matkalla ja vieläpä vakuuttavasti ohittaen kaikki muut kierroksella. 13 minuutin loppuaika viittaa päämatkalla aikaan, joka alkaa vähintään numeroilla yksi, kolme ja viisi. Kolme parasta alle 14 minuutin, jota voidaan pitää osoituksena lupaavasta tulevaisuudesta myös pidemmillä matkoilla.

Hallikisoissa hylkäyksiä tapahtuu ja taas näissäkin kisoissa niitä eniten tapahtui pikamatkoilla. Jyväskylän OKL:n tunnettu ja arvostettu liikunnan didaktikko "nyt meni polvi" Vesa Keskitalo sai moneen kertaan selvittää urheilijoille, että miten se reaktioaika oikein taas menikään. Hienoa aina välillä nähdä tuttuja tv:ssä. Tähän teemaan liittyen samana päivänä oli kurssitapaaminen reilusti reilut 20 vuotta sitten Jyväskylän OKL:ssä opiskelut aloittaneiden kesken Pähviössä eli päärakennuksen kahviossa ja monta tuttua tuli tavatuksi. Semmareiden harjoituksissakin tuli käytyä (yksi kurssikaveri on vakiojäsen) ja hienosti uudet kappaleet tuntuvat jo menevän. Mihin nämä vuodet oikein vierivät?