Tällä sivulla lajikapteenin ajatuksia ja tekemisiä sekä ajankohtaisten asioiden kommentoimista. Toivottavasti sopivan rennolla otteella. Päivityksiä tilanteiden ja ns. runosuonen mukaan.

30.12.

Vuosi 2009 piti sisällään pääsääntöisesti myönteisiä asioita suomalaisen kilpakävelyn näkökulmasta. Kaikkia tuntemiani palautteen antamisen ohjeistuksia halveksuen käyn kuitenkin ensin käsiksi negatiivisiin seikkoihin.

Uusia poikia lajin pariin tuli edelleen liian vähän. Valmentajatutkinnolle ei tullut riittävästi kilpakävelyvalmentajia eikä koulutus toteutunut. Kävelykarnevaaleilla oli noin 20 osallistujan vaje. Kärkiurheilijoita oli "telakalla" ja lisää meni samaan osoitteeseen.

Positiivista saraketta tarkastellessa huomio kiinnittyy listan pituuteen.

Aku valoi luottamusta paitsi omaan tulevaisuuteensa myös muiden suomalaisten mahdollisuuksiin. Jarkko on loistava kiintotähti, onneksi lajina on kilpakävely. Hyviä nuoria kävi arvokisoissa hyvällä menestyksellä. Harvat miesurheilijat ovat kohtuullisen kovia tekijöitä kaikki. Tyttöjä löytyy lajiin edelleen ympäri Suomea. Seuracupin kävelyviestin joukkuemäärä nousi selkeästi edellisvuosista. Eri ikäluokkien yhteenlaskettu harrastajamäärä oli 2000-luvun suurin. Tuomarimateriaalit valmistuivat kilpailunjärjestäjien käyttöön. Nuorisovalmentajatutkinnoilla on ollut hyvin yleisurheiluvalmentajia - kilpakävelyn osiot on otettu hienosti vastaan. Huippu-urheilijan uralle tähtääviä ja kehittymiseensä satsaavia urheilijoita on aikaisempaa enemmän - vihdoinkin!

Siinä arvioita menneestä vuodesta. Yhdellä istumalla näpyteltynä varmaan molempiin listoihin jäi täydennettävää, mutta eiköhän näilläkin jo vuosi vaihdu.

12.12.

KIHU tarjosi jälleen palveluksiaan ja kilpakävelytekniikan maailma sai lisää rakennusaineksia. Tällä kertaa ensikertalaisia mittauksissa olivat Anne H ja Matias K sekä ensi viikolla Heikki K. Korjaan, Johtaja K. Tuloksia tarkastellaan perinpohjaisesti helmikuussa Kuortaneella. Kilpakävelytekniikan Maailma -päivään kaikilla kiinnostuneilla on vapaa pääsy. Asiasta lisää lähempänä.

El Capitan on edelleen El Capitan. Holappa se kehitti päällikölle ulkomaisia vastineita ja mielestään oivallisen löysikin. Latvian kielessä sanaa vastaa termi "archimagirus". Kuulemma vaikuttavan kuuloinen sana. Tuttavien kesken voi käyttää myös lyhennettyä versiota "kiirus", joka sekin taitaa hyvin kuvata etenemisen perusluonnetta.

Archimagirus tai ei, niin vuosi alkaa olla lopuillaan. Yhteenvedon aika on vielä hieman tuonnempana, mutta jo nyt voi ennakoida kohtuullisen myönteistä kirjoittelua siitä aiheesta. Kokonaisuus näyttää hyvältä monella sektorilla. Palaamma tähän.

7.11.

Perinteinen tehokaksikko on jälleen vauhdissa vanhaan malliin tai paremminkin sanoen entistä ehompaan tyyliin. Antin viime vuosi meni vaivoja parannellessa, mutta nyt on päästy jo normiharjoittelun makuun. KIHU:n askelmuuttujamittaus kertoo omaa lahjomatonta kieltään tämänhetkisestä teknisestä tasosta. Uusia askelmerkkejä on jo viilailtu ja teknisesti uudenlaista anawalkeria on luvassa. Alla onnellisen näköisiä ilmeitä Antin mittausten jälkeen, ennen varsinaista harjoitusta. Paikkana Hipposhalli.

Viikon kuluttua kaksikko suuntaa Portugaliin, josta Antti rakentaa tukikohtansa huhtikuulle saakka. Jarkko menee Antin, Karon, Heikin, Matiaksen ja Akun kanssa Etelä-Afrikkaan tammikuuksi ja maaliskuussa vielä uudelleen. Silloin näillä näkymin pienemmällä matkaseurueella. Kuinka monta vuorokautta kertyy ulkomaanleirivuorokausia yhteensä? Tästä ja muista asioista voit lukea seuraavasta HUU-lehdestä. <-- soli mainos...

10.10.

Kovaa menoa pohjanmaan pellolla. Kuuluisa 110 lasiin ja menoksi. Alla esitelty pointterineitokainen näyttää lentovaiheen mallia.

Tuota kiitoa 15min kerrallaan, parhaimmillaan yhteensä pari tuntia - eikä tunnu missään!

9.10.

Inspiroiva päivä keskisessä ja läntisessä Suomessa kääntyi iltaa ja yötä kohti. Ajomatka Jyväskylään sujui kuulaassa syksysäässä ilman ilveshavaintoja tms. KIHU:n tiloissa vedettiin yhteen kesäkuussa tehdyt mittaukset ja luotiin suuntaviivoja joulukuun mittauksille. Helmikuun NEM-leirillä Kuortaneella käydään läpi ensimmäiset kaksi mittauskertaa "Kilpakävelytekniikan Maailma" -teeman merkeissä. Maailmanluokan tutkimustietoa, uskallan jo nyt luvata.

Tulomatkan varrella Jyväskylästä Lapualle sijaitsee Kuortanejärvi, jonka ympärille muu Etelä-Pohjanmaa asettuu. Kyseisen pitäjän urheiluopistolla aloitti alueleiri, jossa kuusi kilpakävelijää hikoili kansainvälisen keihäänheittoseminaarin puristuksessa. Erään leiriläisen taustalta löytyi mielenkiintoinen yksityiskohta. Kilpakävelyn harrastus oli lähtenyt liikkeelle seuracupin kävelyviestistä! Kaiken lisäksi kyseinen neitokainen oli selkeä lahjakkuus lajiin.

KIHU:n palaverissa palautui mieleen suomalaisen kilpakävelyn erinomainen tilanne tutkimustyönkin osalta. Kuortaneella tuo kävelyviestiviittaus ja innostunut ilmapiiri lisäsivät kummasti virtaa olotilaan. I feel good! (<-- James Brown..)

7.10.

Näinhän siinä pääsi käymään, että palstan nimi on edelleen sama, vaikka virkanimike on ollut päällikkö jo monta päivää. Jotenkin vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei toimenkuva ole muuttunut nimeä muuttamalla miksikään. Samoja leirivarauksia ja -suunnitelmia kotimaahan ja ulkomaille tehdään kuin ennenkin. Ja paljon taas sellaista paperisälää, joka ei näy oikeastaan missään. Tai näkyisi, jos niitä ei joku tekisi.

Syksy on hellinyt pääosin loistavalla säällä. Syysmyrskytkin kuuluvat sinänsä asiaan. Syksyyn on kuulunut lajikapt...siis päällikön kohdalla myös paluu vanhan harrastuksen, kanakoirametsästyksen pariin. Englantilaiset kanakoirat ovat nopeita, laajahakuisia ja ns. kuumia. Temperamenttia riittää ja haastetta kouluttajalle. Tämän meidän sankarin tapauksessa tuntuu, että haastetta on vähän liikaakin. Onkin sanottu, että kyllä mikä koira tahansa paperit saa, mutta harvalla on hullun paperit niinkun meillä...mutta on se komian näkööstä kiitoa keltaisella sängellä! Kuvan nappasin keskellä mettää ja neitokainenkin tuntuu hetken olevan jopa rauhallinen.

Rotu on pointteri, ellei kuvasta selvinnyt. Blackplains Berry Borealis seikkailee aika ajoin tälläkin palstalla, ellei ole hävinnyt horisonttiin sitä ennen.

13.9.

SM-maantiekävelyt päätti kotimaisen kilpailukauden monen urheilijan osalta. Aurinkoinen sää helli tapahtumaa, jossa järjestäjät olivat nähneet vaivaa parhaan mahdollisen olosuhteen luomiseksi. Hipposhallin ympärillä kiertävä rata sisälsi kohtuullisen paljon mutkia ja korkeuseroakin löytyi. Toisaalta reittinä mielenkiintoinen, toisaalta tulokset kautta linjan hieman notkahtivat myös reitistä johtuen. Vaativa reitti rokottaa suhteessa eniten voimavaroiltaan heikoimpia urheilijoita.

Osallistujamäärässä nähtiin pientä nousua viime vuotiseen eikä tuloksissa nähty varsinaisia yllätyksiä. Erika Parviaisen voitto N17 -sarjassa pääsee tässä suhteessa ehkä lähimmäksi. Pitkä kilpailukausi ja muutamien urheilijoiden rankka loppukausi näkyi tuloksissa, mutta varsinaiselta mahalaskulta kuitenkin vältyttiin. Naisten sarjan melko vaatimaton tulostaso kielii tunnettua tosiasiaa: kärki on kapea. Viime vuoden tilaston viidestä parhaasta 20km:n urheilijasta kolme ei ole tänä kesänä kilpallut lainkaan. Ja sen huomaa. Eskelisen Jaana tosin juoksi lauantaina SM-maratonilla kahdeksanneksi ajalla 3.08 ja Penttisen Kati oli puolimaratonin kakkonen ajalla 1.29. Kovia urheilijoita siis.

Veteraanikisojen mukanaolo vaikutti periaatteessa myönteiseltä asialta. Järjestäjien näkökulmasta osanottomaksuja kertyy enemmän ja kilpailun yleisilme on suuremman osallistujamäärän myötä parempi. Jatkossa voisi mielestäni kisat järjestää edelleenkin samana päivänä samassa paikassa, mutta kisat tulee ajoittaa niin, että veteraanisarjat kilpailevat omissa lähdöissään esimerkiksi ennen SM-maantiekilpailuja. Nyt järjestäjillä oli aikaraami kilpailulle sellainen, ettei tämä järjestely ollut mahdollinen. Kenties ensi vuonna Lappeenrannassa jatketaan samalla linjalla, mutta väljemmällä aikataululla.

Kisaa edeltäneenä iltana järjestettiin keskustelutilaisuus, johon osallistui ilahduttavat 25 osanottajaa. Määrä oli noin kaksinkertainen ennakkoarvioon nähden. Tilaisuudessa käytiin läpi kuluneen vuoden keskeisiä asioita ja hahmoteltiin tulevaa. Harrastajamäärien suhteen tarkasteltiin urheilijamääriä ikäluokittain ja todettiin harrastajamäärän kasvu. Erityisesti tyttöjen osalta kehitys näyttää määrien suhteen hyvältä. Rajatulosten alittajia (1000m 7.00/6.30, 2000m 14.00/13.30 jne.) 10-15 -vuotiaiden ikäryhmissä on enemmän kuin muutamana aikaisempana vuotena ja kun mukaan otetaan kaikki alle 19 -vuotiaat saadaan kuvaajasta alla olevan näköinen.

Kari Ahonen kiteytti omassa osuudessaan nuorisovalmennuksen linjaa matkalla kohti aikuis- ja huippu-urheilua. Keskeisenä teemana nousi esille pitkäjänteinen ja ominaisuuspainotteinen harjoittelun kokonaisuus, jossa oikopolkuja ei pidä etsiä. Tästä ja muista esille nousseista kysymyksistä virisi hedelmällinen keskustelu, joka osaltaan olkoon lujittamassa vankkaa luottamusta kilpakävelyn tulevaisuuteen ja mahdollisuuksiin suomalaisessa yleisurheilussa. Kerrankin asiallinen viimeinen lause.

2.9.

Naiset ottivat Göteborgissa kolmoisvoiton ja miehet varmistivat maaotteluvoiton. Molemmista sankarikolmikoista alla poseerauskuvat.

Ennen kilpailua sekä teksti-tv että Expressen tiesivät kertoa, miksi Monica Svensson ei ollut kisassa mukana. Paikallisen kävelyliiton johto ja Monica ovat jo pitkään olleet tukkanuottasilla (outo termi...) ja Berliinin aikoihin liekkeihin oli taas heitetty polttoainetta. Sanallisen sivaltelun seurauksena Monicaa ei valittu Göteborgin joukkueeseen. Kurinpitotoimi sekin, joskin ulkopuolelta tarkastellen aika raaka sellainen.

El Capitan on saanut jo nyt kiitettävästi ehdotuksia uudeksi palstan nimeksi. Mikään ei toistaiseksi ole tuntunut erityisen omalta, mutta ehkä pienen tunnustelun jälkeen sieltä jokin ponnahtaa tajuntaan muita väkevämmin. HOFRW erottuu edukseen, joskin kirjainyhdistelmän avautuminen saattaa viedä hieman aikaa. Kummelista muistan termin ISKTR, joka nopeasti lausuttuna iskee miltei yhtä napakasti. Der Disziplinsoberhaupt des Gehens ei taivu aivan yhtä nopeasti...tuoki wokkii ilmentänee Christerin ehtymätöntä valmiutta liittää ravintotietoutta yllättäviinkin yhteyksiin. Saiskohan jostakin wokkituottajasta ponserin?

2.9.

Vähän vielä Berliinin kuvasatoa tänne palstalle. Lähinnä kuvia, joiden oikea paikka ei ole galleriassa.

Call Room sijaitsi aivan Brandenburgin portin takana ja ennen 50km:n lähtöä fysioterapeutit veivasivat urheilijoita vireeseen. Tai niitä veivattiin, joilla fysio oli paikalla. Jari Malinen meni Jarkon läpi miltei varpaista korviin.

Malesian suurlähetystöllä oli mielenkiintoinen kyltti. No, tämä on taas tätä...

Potsdamer Platzilla on muutama lohkare Berliinin muuria. Kuvin ja sanoin kerrotaan muurin historiasta ja tuntui turisteja paikka kiinnostavan.

23.8.

Yhdet MM-kisat tuli käydyksi. Kilpakävelyn näkökulmasta voi sanoa, ettei mitään erityisen yllättävää sittenkään tapahtunut. Venäjä on vahva ja osoitti sen tällä kertaa viemällä kaikki kolme kultamitalia. Mestareista Kirdyapkinia ei moni osannut veikata etukäteen. En minäkään, sen verran usein on noutaja tullut Sergeille. Ilmeisesti kuumat olot eivät sovi tälle sankarille. Yhtenä pikku yksityiskohtana voisi mainita venäläisen valmentajan Choginin mukanaolo kisoissa. Eihän siinä sinänsä mitään, ei valmentaja ole mistään jäänyt kiinni, mutta urheilijat ovat. Siis todellakin urheilijat vahvasti monikossa. Sikäläisen ajattelumallin mukaan kärähdykset johtuvat tahallisista provokaatioista ja Venäjän urheilijat ovat erityistarkkailussa, josta johtuen käryjä käy. Toisena osoituksena ajattelusta käy vaikkapa se, että pari kilpailukiellossa olevaa urheiljaa kilpailee kotimaassaan kaikessa rauhassa ja saa jopa rahapalkkioita! Voi hyvää päivää...ehdotankin, että Wada vuokraa Saranskista talon ja päivystää vaihtuvin testaajaryhmin siellä vuoden ympäri ja laittaa kuuluisan valmennuskeskuksen testausasiat kerralla kuntoon. Eipä jäisi mitään arvailujen varaan.

Berliinin kävelymatkoille osallistui urheilijoita 44 eri maasta. Naisten kisaan löytyi edustajia Euroopan, Aasian ja Australian lisäksi myös Etelä-Amerikasta ja Afrikasta yhteensä 27 eri maasta. Miesten kävelymatkoille löytyi edustusta 36 eri maasta. Aina silloin tällöin esitetään kysymys, että missä ovat afrikkalaiset kilpakävelijät. Vastauksen voisi muotoilla vaikka niinkin, että jos Jarkko osallistuisi Afrikan mestaruuskilpailujen 20km:n kisaan, olisi mitalisija työn takana. Tunisiasta löytyy ainakin kaksi kovaa menijää ja Kenian veteraani Kiptanui omintakeisella tikkaavalla tyylillään pistäisi lujasti hanttiin. Vastakysymyksenä voisi olla vaikka että missä ovat afrikkalaiset keihäänheittäjät? Kenties keihästämässä puhveleita?

50km:n kisa juottopöydän takaa nähtynä tuli tällä kertaa dokumentoiduksi. Kerrankin kaikki valmistelut ja kisanaikaiset tapahtumat on kirjattu ylös odottaen puhtaaksi kirjoitusta. Nestemäärät on kirjattuna 5ml:n tarkkuudella ja aikataulutukset erilaisille toimille löytyvät "juottajan pöytäkirjasta". Tästä on varmasti hyötyä jatkossa. Vastaavissa merkeissä jatko on ensi heinäkuun lopulla Barcelonassa ja Em-kisoissa. Iso tavoite on saada joukkueeseen mukaan enemmän kuin yksi kilpakävelijä. Mahdollisuuksia on enempäänkin, mutta pessimisti ei pety.

Ehkäpä Berliinin kuvasatoa pitäisi laittaa tuonne gallerian puolelle, jonka tuoreimmat kuvat ovat jo melko vanhoja. Missähän se piuha on, jolla kuvia saa siirtymään koneelle?

20.8.

50km:n kävelyyn valmistautuminen on monen päivän mittainen urakka. Paitsi urheilullinen viimeistely energia- ja nestetankkauksineen kuuluu valmisteluihin myös monenlaista sopimista ja aivan käytännössäkin pientä nysväämistä. Juomat täytyy tehdä valmiiksi, energiageelien anniskelu miettiä, suolakiteet täytyy varata mukaan, jäähdytysvettä tulee varata riittävästi, kylmälaukut tulee huolehtia kuntoon ja muuta pikkusälää tulee sitäkin olla mukana. Kaiken tohinan keskellä urheilijan pitää pystyä keskittymään omaan valmistautumiseensa eikä lähteä mukaan minkäänlaiseen ympärillä vellovaan mahdolliseen haahuiluun.

Yhtenä esimerkkinä valmisteluista mainittakoon seiväshyppääjä Eemeli Salomäen eli Salomäen Eemelin ideoima jäätasku lippiksen sisälle. Hotellin pyyhkeestä saksilla pala ja Eemeli näppärästi neulaa ja lankaa apuna käyttäen värkkäsi jäätaskun rototyypin. Testauksessa idea osoittautui loistavaksi ja sai Jarkonkin suorastaan hihkumaan. Jatkuuko hihkuminen myös huomenna, jää jokaisen nähtäväksi ja arvioitavaksi.

Tutuksi tulleessa puiston lenkin varrella istuskeli italialaisia kävelyvalmentajia vähän toista penkillistä. Leikkisästi tuli todettua mukana olleelle Ahosen Karille, että siinähän on melkein yhtä paljon kilpakävelyn valmennustietoutta kuin meillä yhteensä!

Ja suurlähetystössä osattiin olla ihmisiksi.

19.8.

Mommsen-stadion on toinen käytettävissä olevista harjoituskentistä. Eilen käytiin tekemässä tekniset hienosäädöt ja kevyehkö avausharjoitus kyseisellä urheilupaikalla. Hyvältä tuntui ja joskus myös näyttää hyvältä, niin kuin nyt. Videokuvaa tarkasteltuaan sankari itsekin äityi toteamaan, että "pahemmankin näköistä se on joskus ollut".

Harjoitus meni jarruttelevissa merkeissä ja meno oli herkän tuntuista. Energian varastoiminen kehoon on täydessä käynnissä ja nestettä menee päivässä kohtuullisen runsaasti. Säätiedotukset perjantaille heittelevät päivästä toiseen, mutta varaus on lämpimään keliin. Jäähdytysvedelle on oma kylmälaukku olemassa ja suolakiteitäkin jo kulutellaan. Luottavaisin mielin, kuten perin kulunut sanonta sinänsä osuvasti asian ilmaisee.

Tänään läheisessä puistossa risteili italialaista, kiinalaista, ruotsalaista ja norjalaista kanssakilpailijaa. Jarkon meno näyttää hyvältä, joten nuo veikkausosastolle tulleet toinen toistaan kovemmat tarjoukset perjantain sijoituksesta aiheuttavat sen, että mies täytynee köyttää puuhun kiinni.

Urheilun merkityksestä maailmanrauhaan voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakin tänään puistossa tuli havainnoiduksi, miten virallisesti sotatilassa keskenään olevien Koreoiden valmentajat tervehtivät toisiaan iloisesti ja keskustelivat ainakin päällisin puolin rattoisissa merkeissä. Ehkä keskustelut eivät sivunneet Isä Aurinkoista, mutta silti. Kuvaa en jotenkin kehdannut diplomatiasta napata.

Diplomatiasta puheen ollen tänään mennään suurlähetystön vastaanotolle ja siellä pitäisi koittaa olla ihmisiksi. Oikein pitkät housutkin pitäisi laittaa jalkaan. Palataan tähänkin seuraavassa jaksossa.

17.8.

Sininen mies tarkkaili keskittyneen oloisesti kisahälinää. Hetken luulin löytäneeni kuuluisan Nukku-Matin ajatellen Rautavaaran klassikkoa Sininen uni, mutta tavalliseksi tallaajaksihan tämä smurffifani osoittautui. Kenties kuitenkin hieman hapen puutteessa?

Joskus taannoin tuli kirjoiteltua, kun Kyyjärven ja Viitasaaren välillä oli elävä ilves tienposkessa. Luontohavainnot saavat jatkoa Berliinissä. Hiroshimastrassella Japanin suurlähetystön liepeillä on selvästikin elämää. Utelias kettu viipotti vastaan ja kierteli aikansa ulkomaalaista tarkastellen. Yöeläimen elintavoille uskollisena otus oli lähtenyt liikkeelle hämärän laskeuduttua ja kuvat tahtoivat tästä johtuen jäädä aika sumeiksi. Tuossa kuitenkin vanha kettu - Der Alte - tuijottaa palavilla silmillään parin metrin päästä kameraan. Vai kättäkö se hamusi?

Näin tuli taas urheilullisesti merkittävimmät havainnot koottua palstalle. Askelmerkit perjantain kisaa varten on hakattu kiveen ja sitä nyt hieman etäämmältä tarkastellaan. Niin ja tuohon "pilvin pimein" termiin voisi sen verran sanoa, että vielä parempi ilmaus olisi ollut, että "väkiä tuloo ku herättäjäjuhulille".

16.8.

Berliinin MM-kisat kilpaillaan stadionin ulkopuolella. Ei pöllömpi ajatus, kun nyt kahdet kisat on paikanpäällä katsastettu. Väkeä on radan ympärillä pilvin pimein ja tunnelma on vähintäinkin suuren urheilujuhlan tasolla. Reitin viereen ei ihmispaljoudelta tahdo päästä ja laskinkin tänään, että 10 metrin matkalla on keskimäärin 30 katsojaa ja takarivin luurailijat päälle. Puhumattakaan kahviloissa ym. terasseilla istujat. Valtava väkimäärä. Ei taaskaan taitaisi Lapua näille riittää?

Reitin maalinpuoleisessa päässä on videotaulu ja kuuluttaja pitää väen tilanteen tasalla ja välillä jopa hehkuttaa. Tuntuu saksalainen hehkuvan, kun vähänkin innostaa. Kääntöpaikkaa reunustaa katetut katsomot, joista moni suomalainen urheilukenttä olisi ylpeä. Taitaisi osalla tontti jäädä pieneksi. Kilpakävelyn aikana nämäkin katsomot ovat täynnä ja meteli on paikoin korvia huumaavaa. Kannustusta saa jokainen kilpailija, eniten toki saksalaiset ja kärkikolmikko.

Nettiyhteys ei sitten ollutkaan ihan niin loistava kuin viime vuonna. Hotellissa tunti maksaa 8 euroa ja päivästä saa pulittaa 15 euroa. Saattaa siis olla, että päivitystä ei aivan joka päivä ole luvassa. No niin, alakerran respaan ja maksamaan 8 euroa, että saa tämänkin sepustuksen maailmalle. Ehkäpä täältä löytyy vielä halvempikin vaihtoehto ja päivitykset lisääntyy sitä mukaa...kuka tietää...auf wiedersehen, anyway.

2.8.

Edelliseen kirjoitukseen viitaten tuli parikin sähköpostia, joissa oltiin lievästi ilmaisten eri mieltä. Toisaalta päinvastaisiakin mielipiteitä on ilmaantunut. Vuorokausi edellisen kirjoittamisen jälkeen on todettava, että kyllä, kilpakävelijä saattaa kävellä erilaisella tekniikalla radan eri kohdissa ja vauhti sekä puristuksen taso vaikuttavat nekin tekniikkaan. Tuomarin toimiessa on hänellä varmasti aina järkevä syy ja peruste toiminnalleen. Kun kilpailua tarkastelee vain yhdestä radan kohdasta voi oleellista jäädä näkemättä. Se, että nyt olisi näin käynyt on täysin mahdollista. Käännökset ja reitin loivat ylä- ja alamäkiosuudet voivat vaikuttaa tekniseen suorittamiseen ainakin joillakin kierroksilla tai jossakin kilpailun vaiheessa. Monta kertaa on todettu sekin tosiasia, että kun on kisassa tuomarina tulee kilpailijoiden menoa tarkasteltua hieman eri tavalla kuin yleisön joukosta.

Keskustelua joka tapauksessa tarvitaan, jossa eri näkökulmat tulevat perustellusti esille. Ainakin alku tähän suuntaan on ollut melko hyvä.

1.8.

Kalevan Kisat käytiin sateisessa säässä, joka varsinkin miesten kisan aikana oli todella rankkaa. Myös tuomaritoiminta oli rankkaa johtaen yhteensä yhdeksään varoitukseen viiden urheilijan startatessa matkaan. Uusi ennätys tuli näin kirjattua varoitusten määrässä, aikaisempi on Ruotsi-ottelusta Göteborgista 2007, jolloin 12 urheilijaa sai yhteensä 17 varoitusta. Palataan tähän asiaan, kun on uutisoitavissa asiaan liittyvän kehitystyön tuloksia. Muutoksia on tulossa. Parhaat urheilijat ovat Kalevan Kisoissa ja paikalla työssään tulisi olla myös parhaat kävelytuomarit. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö tuomari saa kirjoitella punaisia kortteja, vaan sitä, että kirjoittamiseen on myös oikeasti oltava olemassa jokin järkevä syy. Onneksi miehissä kuitenkin saatiin mitalit jaetuksi...

Naisten matkalla tuomaritkin olivat jo rauhoittuneet ja saatiin keskittyä muuhunkin kuin varoitustaulun täyttymisen seuraamiseen. Espoon reitti oli tälle urheilijamäärälle nippanappa riittävä, käännökset olivat hieman ahtaat, mutta kenenkään menoa rata ei kuitenkaan häirinnyt. Kun siirtymälenkki kentälle jää lyhyeksi, niin monelta ongelmalta vältytään. Kierroslaskukin toimi 100% paremmin kuin vaikkapa Serbiassa..

27.7.

"Novi Sad - so sad" tuli päällimmäisenä mieleen, kun Mikaelaan kohdistuneet kierroslaskusekoilut olivat varmistaneet virallisen keskeytyksen urheilijalle, joka kuitenkin mielestään käveli maaliin asti. Mikaela oli kisan kahdeksas, vaikka virallisesti näin ei ole. Hieno nousu parissa vuodessa hyvälle eurooppalaiselle tasolle antaa hyvää nostetta Mikaelan jatkolle. Onnittelut samassa yhteydessä valmentajalle eli Näsmanin Katjalle!

Akuun kohdistuivat jopa mitaliodotukset alkukesän tulosten perusteella. Elokuvat ja käytännön elämä kuitenkin harvoin ohjataan samoilla käsikirjoituksilla, eikä nytkään niin käynyt. Kokonaistilanne kohti Serbiaa oli ongelmien sävyttämää, kuten vaikkapa karnevaalien kympistä voi hyvin tulkita. Karnevaaleilla ystävämme Ruotsista oli tuloksissa edellä, kun taas Serbiassa tilanne kääntyi toisin päin. Aivan huonoja valintoja ei siis kuitenkaan heinäkuun aikana tehty. Pistesija arvokisoissa on kuitenkin merkityksellinen, varsinkin kun katsotaan suomalaisten menestystä kisoissa yleisesti.

Näin on nuorten arvokisat tältä erää käyty. Suomalaisittain tilanne näyttää hyvältä, kuten Jarkko Ylen blogissaan Kinnusen askelmittari (olethan käynyt lukemassa?) hyvin toteaa. Tähän lainaus Ylen sivuilta: "Lopuksi täytyy sanoa vielä onnittelut kaikille nuorille kilpakävelijöillemme. Neljässä nuorten arvokilpailustartissa kolmessa (virallisesti kahdessa) saavutettiin pistesija. Ei huono!"

22.7.

Kaunasin tulokset tuntuvat toistavan vanhaa kaavaa: tutut maat ovat vahvasti edustettuina kärkisijoilla. Venäjän vahva panos naisten kilpakävelyssä tuntuu jatkuvan samaan aikaan kun miehissä saavat muunkinmaalaiset enemmän sanansijaa. Kaunasin tulosten ehkä merkittävin "löydös" liittyy juuri venäläisten mieskävelijöiden suhteellisen kesyihin tuloksiin. Miltei neljä minuuttia ennätyksestä ja viides tila ei varmasti paljoa lämmitä Bartsaykiniä, puhumattakaan hylätyksi tulleesta Sergachevista. Täytyy kuitenkin muistaa ennen mitään "mömmöteorioita", että kilpailu Venäjällä edustuspaikoista on kovaa ja kunnossa täytyy olla helmikuussa Adlerin kisoissa. Saattaa hyvinkin olla, että parhaat tulokset tulee tehdyksi päästäkseen joukkueeseen ja myöhemmin kesällä eväät huipputuloksille on jo syöty.

Karon vahva esitys Kaunasissa lämmittää kuin kamiina talvipakkasilla. Tasapainoinen harjoittelu tuo tasapainoisia tuloksia eri kilpailumatkoilla, jopa niin tasaisia, että taannoisen Lapuan kolmosen perusteella Kaunasin 20km:n loppuaika heitti kokonaiset kuusi sekuntia! Tästä on oikeasti hyvä jatkaa.

11.7.

IAAF:n sivuja lukiessa tarttuu silmään 17-vuotiaiden MM-kisojen mitalistihaastatteluista parikin asiaa. Ensinnäkin tyttöjen voittaja kuuluu venäläisen Choginin valmennustalliin. Tallista on tullut lukuisia arvokisamitalisteja ja myös lukuisia dopingkäryjä. Aina vaan valmentaja saa kuitenkin valmentaa ja Saransk antaa toiminnalle kaiken mahdollisen tuen. Aika merkillistä näin länsimaisesta näkökulmasta tarkastellen.

Meksikolainen hopeamitalisti tyttöjen sarjassa aloitti kilpakävelyn vasta vuosi sitten. Aikaisempi pikajuoksijan ura sai jäädä, kun valmentaja suositteli vaihtamista kilpakävelyyn! Aika merkillistä tämäkin, näin suomalaisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Montako todellista yleisurheiluvalmentajaa Suomesta löytyy, siis muitakin kuin lajinsa tai lajiryhmänsä valmentajia? Kuinka monta kilpakävelylahjakkuutta tälläkin hetkellä lyö päätään seinään lajissa, jossa lahjakkuuspotentiaali ei pääse esiin?

USA on totuttu näkemään kilpakävelyn "kehitysmaana", jossa väkilukuun nähden on ollut kohtuullisen vähän hyviä kilpakävelijöitä. Trevor Barren neljännellä sijallaan on pitkästä aikaa kurkottamassa kansainväliselle tasolle. Tämä jos mikä tekisi lajille hyvää, sillä se mikä menestyy USA:ssa on kova sana myös maailmalla. Niin se Coca-Cola vaan sanoo.

10.7.

Karnevaalien jälkeen on ehtinyt tapahtua jo yhtä ja toista. Ajatus siitä, että karnevaalien jälkeen ehtisi hengähtää ja vaikka leikata nurmikkoa (sammalta, emäntä onneksi hoitaa) osoittautui yliarvostetuksi. Erinäistä enemmän tai vähemmän näkymätöntä työtä on odottanut tekijäänsä ja on kisojakin ehditty kiertää. Tällä kertaa ei edes kovin kaukaa.

Sm-viestit Raahessa toistivat tuttua tarinaa: naisten viesti toimii ja on riittävän tasokas, miesten viesti potee osanottajapulaa ja viestinviejien tasoero on kohtuuttoman suuri. LUM:n miesten voittajajoukkueen tunnot olivat hieman "nuutuneet", lupailtu moonwalk loppusuoralla jäi kaikesta huolimatta näkemättä, eikä vaihdoissakaan nähty mitään ylimääräistä koreografiaa. Aikaa sirkustemppuihin olisi ollut, sillä toiseksi tullut joukkue hävisi reilut kymmenen minuuttia ja pronssijoukkue yli puoli tuntia! Naisten viesti on tasollisesti täysin Sm-kisatasolla ja tulevina vuosina on uusia hyviä joukkueita näköpiirissä esimerkiksi Espoossa.

Kansainvälistä osanottoa on kisoissa ollut Joensuussa, Kauhavalla ja Lapualla. Rahakisoja kaikki. Missään em. kisassa kaikki parhaat kotimaiset voimat eivät ole olleet paikalla ja kysyä sopii että minkä ihmeen takia?

Jaha, Bressanonen tulokset tipahti IAAF:n sivuille...täytyypä päivittää etusivu!

28.6.

Kauhavalla kokoontui motivoitunutta ja yksituumaista kävelyporukkaa. Asiansa osaavien innostavien kouluttajien johdolla tapahtuva harjoittelu vie kehitystä eteenpäin ja voidaan oikeasti muodostaa yhteisiä tavoitteita. Se tarkoittaa suomalaisen kilpakävelyn loistavaa tulevaisuutta. Nurkkakuntaisuudesta ei ollut tietoakaan ja ohjelmaan tunnuttiin olevan tyytyväisiä. Aikataulut pitivät ja kaikki tiesivät mitä tapahtuu, koska ja kenen toimesta. Hienoa!

Sunnuntain ottelukävelyt keräsi radan täyteen kilpakävelijöitä, joista osa luuli olevansa ottelijoita. Ottelijoiden hieno asenne kilpakävelyn oppimista kohtaan oli merkillepantavan hienoa ja taitoa siitä porukasta tuntuu todellakin löytyvän.

Seppo Immosen comeback kilpakävelyn maailmaan sujui erittäin onnistuneesti ja kuulijakunta keskittyi uuden oppimiseen. Paneelikeskustelussa nähtiin suomalaisen kilpakävelyn tulevaisuus erittäin lupaavana, jota yleinen ilmapiiri karnevaaleilla vahvisti.

Vuodelle 2010 tehdään taas joitain parannuksia ohjelmaan, joista kohta ilmestyvässä alustavassa ohjelmassa lisää. Mikä siinä mahtaakaan olla, että kun yritetään tehdä sellaista riittävän hyvää, niin tahtoo vaan erinomaista tulla?

Vastaus löytyy taas kouluttajista ja motivoituneista karnevaaliosallistujista. Kiitokset kaikille ja erityisesti Kauhavan Wisalle hienoista puitteista ja järjestelyistä. Kouluttajat Seppo Immonen, Jarkko Kinnunen, Nillo Halonen, Tarja Kankkunen, Jarno Kinnunen ja Niina Viinikka ansaitsevat erityiskiitokset omatoimisesta ja laadukkaasta toiminnasta, jota ei todellakaan enää tarvitse erityisemmin ohjailla. Asiantuntijat tietävät kuinka homma tulee tehdä. Aivan kuten ravintovalmentaja Christer Sundqvist ja tuomarikouluttaja Anne Fröberg. Rautaisia ammattilaisia molemmat. Ruotsinkieliset kiittelivät erityisesti Siw Karlströmin vetämiä harjoituksia, jotka olivat paitsi hyödyllisiä myös ensimmäisiä harjoituksia karnevaaleilla, jotka on pidetty ruotsiksi! Karnevaalien merkeissä palataan käytännön tasolla asiaan kesällä 2010, nyt alkaa uuden suunnittelu.

22.6.

Joensuun Kataja näytti mallia kävelykilpailujen järjestämisessä. Järjestelyt toimivat moitteetta, kisapaikka oli saatu hienoon kisakuntoon, kuulutus ja äänentoisto toimivat hienosti ja kaiken kaikkiaan puitteet hyvälle urheilutapahtumalle olivat erinomaisessa kunnossa. Urheilijoiden vähyys tuo esiin toisaalta kylmän totuuden, nimittäin sen, että aikuisurheilijoita ei kilpakävelyssä kovin paljoa ole ja toisaalta sen, etteivät aivan kaikki tahot ymmärrä kilpailuihin osallistumisen merkitystä. Minkään seuran ei ole pakko kilpailuja järjestää, jos kilpailijoita ei ole, ei kilpailujakaan järjestetä. Toivottavasti Joensuu kuitenkin myös ensi vuonna kisansa järjestää, sillä tämän tyyppistä tapahtumaa Suomessa todellakin tarvitaan.

Vielä lähdössä Prohororov selvästikin leijuu...liiallista itsevarmuutta vai unohtuivatko kivet taskuista?

12.6.

Kilpakävelyn kehityshanke lähti käyntiin Jyväskylässä KIHU:n toimesta 10.-11.6. Hankkeen sisältöä on kattavasti kuvailtu viimeisessä HUU:ssa, joten ei siitä sen tarkempaa. Mittaukset saatiin tehtyä hyvin ja tuloksista on lupa odotella luotettavia. Kyseessä on varsin kattava paketti kilpakävelyn askelmuuttujista yhdistettynä fysioterapiaan, suorituskykyyn ja väsymyksen vaikutuksiin. Palataan tähän tuonnempana tarkemmin, alla pari kuvaa mittaustilanteista. Kahtena päivänä tehtyihin mittauksiin osallistuivat Iiro Lehtoranta, Aleksi Ojala, Aku Partanen, Marja Hovi, Sanna Mäenpää, Mikaela Löfbacka, Jarkko Kinnunen ja Karoliina Kaasalainen. Jarkko ja Karoliina tekevät testirupeamansa perjantaina ja lauantaina.

Suurinopeuskamera tarvitsee valoa, pelkät valovoimaiset urheilijat eivät aina riitä.

Huojuuko?

Kannattaa muuten seurailla urheiluruutua ensi viikolla, koskapa Aku saa toimittajavieraita heti maanantaina..

28.5.

Joukkueen valmentajana Metzissä ollut Juhani Kaasalainen teki mielenkiintoisen vertailun naisten 20km:n tulosten ja aikaisempien ennätysten välillä. Näppituntuma oli, että Karoliina suoriutui haastavista olosuhteista mainiosti ja lähempi tarkastelu vahvistaa asian. Karoliina pystyi ainoana kilpailijana ennätysparannukseen minuutin ja kolmen sekunnin turvin. "Toiseksi parhaiten" tässä näkökulmassa menestyi Julia Takacs, joka jäi ennätyksestään jo miltei kaksi minuuttia (1.57)! Keskeyttäneillä ja hylätyillä on taulukossa laitettu selvyyden vuoksi tulokseksi tasan kaksi tuntia.

27.5.

Metzissä nähtiin metsää puilta. Suomen kilpakävely kokonaisuutena näyttäisi olevan hyvässä kehityssuunnassa, jonka tuoreimpana osoituksena loistaa Akun pronssitila maanosan parhaiden kanssakilpailijoiden joukossa. Oli se niin huikeaa seurattavaa, että maaliintulokuva tähän kohtaan on pakko liittää.

Tyytyväinen oli mies eikä nurinoita kuulunut muualtakaan. Tuomarien suhteen varoitustaulu pysyi puhtaana ja meno oli hallitun näköistä alusta loppuun.

Noususuhdannetta lajille ei yksi Aku luonnollisesti tee, joten perusteita väitteelle löytyy muualtakin. Jarkko teki jo ehkä hieman totutustikin hyvää jälkeä kovassa seurassa ja vahvisti ainakin henkisellä puolella ja valmennuksen näkökulmasta mahdollisuuksiaan päämatkalla. Vauhtireserviä on taas hieman enemmän kuin aikaisemmin ja se tarkoittaa sitä, että 50km:n matkavauhtia on jälleen hieman helpompaa pitää astetta kovempana. Karoliinan ennätysaika ja ensimmäinen 1.40 alitus tuli kisassa, jossa ei ennätyksillä muuten juhlittu ja jossa yleinen tulostaso oli ehkä noin kolme minuuttia normaalia heikompi. Kaunasin U23 -kisoihin toivotaan helteistä säätä, joka selvästikin sopii Karolle toisin kuin valtaosalle kilpakumppaneita. Mikaela sairasteli Podebradyn ja Metzin välisenä aikana ja aivan paras terä ei ollut aivan täysin vielä palautunut. Silti yleinen tulostaso huomioiden uskaltaa sanoa, että Mikaela tulee kesän mittaan lähestymään 50 minuutin rajapyykkiä. Iiron suoritusta rajoitti hieman kuluneina viikkoina olleet erinäiset ongelmat, mutta melko lähelle Taaborin tasoa Iiro silti ylsi, jälleen helteinen keli huomioiden.

Muuten Metzin järjestelyt tarjosivat metsien miehille ja naisille hyvät olosuhteet tehdä tulosta ja keskittyä rauhassa itse kisatapahtumaan. Kilpailuaamuna tosin hotellista ei aamiaista saanut sovittuna aikana (klo 6.00), vaan aamuvarhaisella piti lähteä ns. kylille aamiaista etsimään. VIP -osastolle varattu hotelli oli aamiaisineen valmis ja auliisti tarjosi palvelujaan kaikille kolmelle nuorten sarjoihin osallistuneille urheilijoillemme, joten pienen aamulenkin jälkeen aamiainen löytyi vatsasta ja kisa saattoi alkaa aikataulun mukaisesti.

Näihin cup-kilpailuihin alkaa jo tottua. Rutiinit ovat luonnollisesti samat joka paikassa ja ihmisetkin alkavat olla melko tuttuja. Tämän vuotisesta kisasta voisi urheilullisena havaintona kirjata ainakin venäläisten sittenkin melko kesyn esiintymisen, varsinkin jos vertaa viimevuotiseen kotikisaan Tsheboksaryssä. Toki EPOa epähuomiossa nauttineet sankarit olivat joukosta poissa eikä vaikkapa Kaniskinaa näissä kisoissa nähty, mutta silti oli melko yllättävää nähdä aika monta helteessä hiipuvaa venäläiskävelijää. Kaksi hylkäystä naisjunioireiden kisassa on sekin melko yllättävää. Luonnollisesti selitys naapurimaassa liikkuu akselilla läntinen provokaatio ja ITA-ESP vaikutus tuomareihin, mutta yleensä kuitenkin venäläiskävelijät ovat olleet paitsi vauhdillisesti myös teknisesti hyviä. Ainakin parempia kuin nyt.

Italia loisti hyvillä menestyjillä kautta linjan, sen sijaan Iso-Britannian kilpakävelyn voi todella sanoa olevan tämän kisan perusteella nousussa. Tämän syvemmälle ei oikeastaan enää voi mennä, joten suunta ei voi olla muuta kuin ylöspäin. Kolme hylkäystä ja loput lasketaan epäonnistuneiksi suorituksiksi. Samaa voi sanoa Norjan panoksesta, josta ei kovin paksua nidettä tulisi. Jos joku sellaisen haluaisi kirjoittaa. Kun taso on terävä mutta kapea käy kuten Norjalle - nämä eivät todellakaan olleet mitkään euroviisut.

Ranska aiheutti miltei diplomaattisen selkkauksen soittamalla ensimmäisessä palkintojenjaossa jotakin ihan muuta kuin Venäjän kansallishymnin ja seremonia siltä osin uusittiin muutaman hetken kuluttua. Alla oleva kuva kuitenkin ensimmäisen soittoyrityksen jälkeen.

18.4.

Taabor aiheutti vilunväreitä. Syynä ei ollut pelkästään säätila. Aku pisti sellaisen vauhdin silmään, että alta pois. Kirjoittelin pari vuotta sitten muistaakseni HUU-lehteen jotenkin siihen tyyliin, että jos venäläinen tai kiinalainen nuori kilpakävelijä ajattelee olevansa vielä maailman huipulla, niin miksei suomalainen saisi ajatella samalla tavoin? Aku on osoittanut, että niin kannattaa ajatella ja tehdä tuloksia, joiden tekijöiden nimen perässä on totuttu näkemään kirjainlyhenne CHN tai RUS. Viime vuonna neljä venäläistä ja kolme kiinalaista alitti 40 minuuttia 19-vuotiaiden kympillä. Siitä porukasta nousee lähitulevaisuuden "tykit" miesten 20km:n kävelyyn. Nyt Aku lisää nimensä tähän joukkoon. Miten tässä näin on päässyt käymään? Akun ja Kain toimintaa läheltä seuranneet tietävät vastauksia, joihin ei mitään ihmeellistä liity. Lahjakkaan urheilijan panostus huippu-urheiluun tuo tulosta, kun harjoittelu on järkevää ja korvat pidetään auki.

Vuoden alussa kirjoitin tällä palstalla, että tavoitteena voidaan pitää viittä suomalaista kilpakävelijää Lontoossa 2012. Alleviivaan tavoitetta edelleen ja totean, että realismi tavoitteen ympärillä saa konkreettisia vahvistuksia. Ja aivan sieltä suunnalta, miltä oletinkin.

29.3.

Joensuu ja Joensuun Kataja avaa rohkeasti uria suomalaisessa kilpailuperintessä järjestämällä kansainväliset Joensuun tiekävelyt (Joensuu Road Walk). Jo pitkään Joensuun ja Taaborin kisat ovat olleet keväällä harmillisesti päällekkäin, mutta nyt tilanne korjautuu ja parhaalla mahdollisella tavalla. Juhannuksen alla, sopivasti ennen karnevaaleja järjestettävä kisa (21.6.) sopii hyvin kilpailukalenteriin ja kokoaa kansallisen parhaimmiston varsinkin miesten toimesta harvemmin kilpailtuun 10km:n maantiekisaan. Toivoa sopii ja odotettavaakin on, että kävelijämme löytävät tiensä Joensuuhun ja kilpailusta muodostuu perinne kesäkuulle.

Ulkomaisia urheilijoita järjestäjillä on tarkoitus saada mukaan ja ainakin Venäjän suuntaan on haavi heitetty sopivien kirittäjien saamiseksi kotimaisille huipuille. Suomalaisilla osallistujilla tulosrajana on B-raja, joka takaa tietyn minimitason kilpailulle. Ulkomaisten kilpailujen mallin mukaan osanottoa ei muuten rajoiteta, joka mahdollistaa "suuren urheilujuhlan tunnun" syntymisen matkustajasataman ympäristöön.

Laitetaan päivämäärä kalenteriin ja tuetaan Joensuun pyrkimyksiä tarjota hyvä kisa rahapalkintoineen myös jatkossa!

11.3.

Portugalista kotiin palanneena taitaa olla aika hieman katsastella talven tapahtumia. Hallikisat Sm-kisojen osalta on käyty hieman alavireisesti osallistujamäärien osalta. Varsinkin miesten osalta on todella aihetta huoleen, samalla ymmärtäen, että kädenkäänteessä uusia nimiä ei aikuisten sarjaan ole tulossa. Mustasaaren kisoissa starttasi vain kolme osallistujaa, jota voi pitää jo jonkinlaisena kipurajana. Tosiasia on, että tällä hetkellä kisoihin olisi voinut osallistua maksimissaan 6-7 urheilijaa. Nuorten kisoista puuttui muutama kisojen tasoa selkeästi läsnäolollaan kohottamaan pystynyt urheilija. Tilastonikkarit kehittävät tilanteesta luonnollisesti katastrofaalissävytteisiä analyysejä, joihin numeroiden valossa on aihettakin. Uskon kuitenkin, että kesä muuttaa tilannetta todellisuutta vastaavaksi, joskin määräänsä enempää ei silloinkaan urheilijoita viivalle saada.

Kaikesta huolimatta on syytä pitää mielessä, että kärjen osalta tilanne on hyvä, oli se kärki sitten hallikisoissa mukana tai ei. Koko kärkinelikkomme (Jarkko, Antti, Aku ja Marja) talvehtii hyvin ja kovin tavoittein. Heidän takanaan löytyy haastajia tai paremminkin jalanjäljissä seuraajia, jotka ovat valmiita ja pystyviä kaventamaan eroa terävimpään kärkeen.

8.2.

Joskus on vaikea pysyä ns. nahoissaan, kun oikein innostuu ja ympärillä näkyy vahvoja viitteitä todellisesta kehittymisestä. Leiri Kuortaneella oli tällä kertaa innoituksen lähteenä kilpakävelyn ykkösryhmän esittäessä parastaan. Koko eturivi urheilijoitamme on vahvassa kehitysurassa. Jarkko paahtaa kuin veturi vetäen mukanaan Akua, Heikkiä ja Matiasta aivan uudelle tasolle. Erityisesti Akun vauhti on parantunut parissa kuukaudessa todella merkittävästi. Syketasot laskevat ja vauhti kiihtyy. Matias on jatkanut syksyn tasolta suoraan ylöspäin ja kehittyminen näyttää vääjäämättömältä. Heikki pystyy tekemään normaalin harjoituskauden ja pitkästä aikaa pääsee esittämään todellista potentiaaliaan kesän koitoksissa.

Samaan aikaan Portugalissa Antti viettää talvea perusharjoittelun merkeissä saaden päivä päivältä syksyn pakollisen lepotauon aiheuttamaa aukkoa kurotuksi umpeen. Valinta MM-Berliiniin antaa harjoittelurauhaa, jota nyt todella tarvitaan. Marja talvehtii Etelä-Ruotsissa viime vuotiseen malliin ja tällä hetkellä näyttää että tuloksetkin kehittyvät edellisen vuoden tavoin.

Vähemmästäkin sitä innostuu. Onneksi urheilijat osaavat pitää innostumisensa sillä tavoin aisoissa, että harjoittelun kokonaisuus ei lupaavista näkymistä häiriinny, vaan harjoitus harjoitukselta maltetaan tehdä nöyrästi työtä ja jaksetaan odottaa kilpailukauden alkua. Kyllä silti välillä saa näkymien kanssakin hehkutella, vaikka todellisen tilanteen toki kesä 2009 paljastaa. Luottavaisin mielin.

18.1.

Tämän vuoden talenttiryhmän leirillä pääsin piipahtamaan ensimmäistä kertaa nyt viikonloppuna. Uusia kasvoja oli mukana vanhojen tuttujen lisäksi. Yleisilmeenä vaikutti olevan aito kiinnostus harjoittelusta ja tavoitteet ovat tiukasti kohti aikuisurheilua.

Talenttivaiheessa ollaan tekemässä ominaisuuksia ja edellytyksiä varsinaiselle kilpakävelijän harjoittelulle ja lisääntyvälle lajiharjoittelulle. Yleisesti ottaen keskeisimmät kehityskohteet löytyvät lihaskunnon ja -hallinnan puolelta sekä liikkuvuudesta. Tämä on täysin normaali kehitysvaihe ja nähdyn ja kuullun perusteella juuri oikeisiin asioihin osataan kiinnittää huomiota. Kilpakävelijäksi tullaan kävelemällä, mutta vasta sitten, kun edellytykset lajiharjoittelulle ovat olemassa. Talenttileirityksen linjauksilla tähän tavoitteeseen päästään jopa parin vuoden sisällä, yksilöllisesti tilanteita tulkiten.

Edelleen vahvistui käsitys talenttileirityksen tarpeellisuudesta. Valtakunnallinen leiritysryhmä nuorille lupauksille on todella tarpeen ja ryhmänä on odotettavissa selkeää kehittymistä kohti yhä laadukkaampaa ja kehittävämpää harjoittelua. Tämä tarkoittaa sitä, että nuori kilpakävelijä ei opi missään tilanteessa eikä koskaan kävelemään löysällä tekniikalla ja että peruskestävyyttä kehitetään muilla keinoin kuin kilpakävellen. Hyvä rytmi on kilpakävelytekniikan ydinkysymys vartalon asennon mahdollistaessa tehokkaan ja taloudellisen askeleen. Tämä mielessä pitäen nuoresta urheilijasta tulee aikuisurheilija, joka pystyy käyttämään lahjakkuuspotentiaaliaan parhaalla mahdollisella tavalla.

17.1.

Nuorisovalmentajatutkinto Tampereella oli jälleen miellyttävä kokemus kouluttajalle. Innokkaiden ja avoimesti koulutukseen suhtautuvien kurssilaisten kanssa syntyy hyvää keskustelua, jossa puolin ja toisin tulee innostuttua. Erityisesti pysähdyttiin harjoittelun laatuun ja laadukkaan lajiharjoittelun edellytyksiin: lihaskuntoon, liikkuvuuteen ja tekniikkaan. Eräs kommentti lämmitti erityisesti mieltä.
"Kun kilpakävelystä löytyy hyviä urheilijoita kohtuullisen monta, niin luultavasti valmennuksessa tehdään jotakin oikein ja paremmin kuin joissakin muissa lajeissa."

Saatoin vain olla samaa mieltä.

12.1.

Uusi vuosi käynnistyi Portugalin leirillä, jonne matkasi kuusi urheilijaa, joista kaksi leireilee hieman reilut kaksi viikkoa ja neljä kolme viikkoa. Mukaan otettu hierontapöytä oli kovassa kulutuksessa palvellen ensimmäisellä viikolla pääasiallisesti liikkuvuusharjoitteiden tekemisessä.

Kelit Atlantin rannikolla olivat koleahkot, mutta sateilta vältyttiin. Kuortaneen leirillä todennettu selkeä kehittyminen ryhmänä sai käytännön vahvistusta ulkomailla. Hyvältä näyttää.

Rohkenen jo tässä vaiheessa julkistaa olympiadin realistisen tavoitteen: Lontoossa on mukana viisi suomalaista kilpakävelijää. Jos joku epäilee tavoitetta epärealistikseksi, niin sitten todetkoon. Urheilijoita eri matkoilla voisi olla maksimissaan yhdeksän, joten tavoite on siihen nähden jopa maltillinen...

Ilmaiseksi ei kehittyminen arvokisatasolle tule, eikä särkymänvaraa todellakaan juuri ole, mutta silti näen tavoitteen tavoittelemisen arvoiseksi.